Nyt oon näköjään menny jo päivistä sekaisin, mutta oliskohan se päivä 6.

Tässä on se katepillari minkä söin. Ja taustalla näkyy vähän muuta paikallista perinteistä. :)

Mä aattelin tähän alkuun kertoa vähän Botswanalaisesta kulttuurista. Me valkoiset ihmiset saadaan täällä paljon huomiota. Meitä moikkaillaan koko ajan ja kysellään kuulumisia ja sitä mistä ollaan ja mitä täällä tehdään. Se on ihan ok. Alusta asti meitä varoitettiin ja varoitellaan varmasti koko ajan siitä että tummaihoisilla ei (pääsääntöisesti) ole kuin yksi asia mielessä ja se on se että miten ne meistä pääsee hyötymään. Puhelinnumeroita ei saa antaa kellekään, tai tietty saa, mutta omalla vastuulla ja ainakaan minä en tule ketään paikallista päästämään mun huoneeseen. Ei paljoa naurattanut kun saatiin turvallisuusluennolla lappunen käteen jossa luki kutakuinkin näin: Kaikennäköisistä raiskauksista tai niiden yrityksistä on ilmoitettava poliisille. Huomioittehan että raiskausten lisäksi kampuksella voi tapahtua myös seuraavia asioita:
murha
huijaus
varastaminen...

Lista oli pitkä mutta ensimmäisenä murha!!! Komeeta.
Mä en siis tunne oloani täällä mitenkään turvattomaksi, mutta pimeällä en kyllä yksin enkä välttämättä kaksinkaan liikkuisi ulkona. Jos on vaikka kaupoilla ja tulee myöhä, täytyy aina soittaa taksi hakemaan, mikä ei ole paha rasti, sillä yleensä matka taksilla maksaa 20pulaa eli noin 2€. Ja se on siis per taksi, eli mitä enemmän on porukkaa sisällä, sitä vähemmän se on. Takseista täytyy sanoa että meidät on ns. vannotettu käyttämään sinisillä kilvillä varustettuja takseja. No minä ainakin koitan tehdä työtä käskettyä, mutta täällä on ihan sikana sellasia "firmoja" jotka on esim. kampukselle jakanu taksilappuja ja kun niille soittaa niin niillä onkin valkoiset ja keltaiset kilvet. Siniset kilvet siis tarkoittaa sitä että autoilija on laillinen taksi ja maksaa veronsa, muut kilvet eivät.

Mun on pakko vielä palata tohon sosiaaliseen puoleen. Me käytiin lauantaina ensimmäistä kertaa baarissa. Se oli tosi iso paikka jossa paikallinen megatähti VEE laukaisi uutta albumiaan. Minähän en tunnetusti tanssi baareissa enkä nytkään tehny paljoa poikkeusta. Tanssilattialla kävin pari kertaa katsomassa onko Eevalla kaikki ok. Kuten jo sanoin, me saadaan täällä paljon huomiota mutta baarissa sen voi kertoa vielä ainakin viidellä. Miehet tuli tosi lähelle ja tuntu että vaikka niitä kuinka työnsi pois tai liukeni paikalta, ne pysy siinä silti. Ne saatto tarttua ranteeseen kiinni ja vetää itseään kohti ja ihan tosissaan sai tehä töitä että sai kätensä vapaaksi. Mä en siksi oikein baarin sisällä viihtynytkään, mutta onneksi siitä ulkona esiintyi koko ajan jotain ryhmiä millä suurimalla osalla oli tanssijoita, eli sai katella komeita liikkeitä. Porukka täällä osaa meinaan tanssia. Baarissa kiinnitin huomiota myös sellaiseen outouteen, että porukka tykkäsi tanssia peilin edessä yksinään itseään katellen. Se näytti tosi oudolta, ihan kuin porukka ois ollu jossain ekstaasissa. Ja sitä harrasti yllättävän moni.

Eeva ois halunnu olla baarissa vielä myöhempäänkin, mutta mä sit olin ihan valmis joskus yhen aikaan ja tultiin sit taksilla kotiin ja jokaisen maksettavaksi tuli n. 60snt!!!!!!!

Sunnuntaina me oltiin päätetty isommalla porukalla mennä eräälle kaupungin laidalla olevalle kukkulalle kiipeilemään. Sinne kuulemma olis menny merkattu reitti, mutta 12 rohkeaa halusi mennä suoraan mäkeä ylös ilman merkattua reittiä. Valitsimme siis paikallisten käyttämän reitin joka tarkoitti melkein polun näköistä kinttupolkua ja vaihtoehtoisia reittejä. :) Ja oli se sitten työn takana. Ylös kiivettiin varmaan nelisen tuntia, mutta oli se sen arvoista.

Siellä sit huilittiin lähes tunti uskomattoman näköalan luona.



Alaspäin meneminen kävi kuin lasten leikki sillä löysimme merkatun polun. Meidän ois ehkä kuitenkin pitänyt olla Eevan kanssa tiukempia kun oltiin menossa oikeaa polkua ja yks poppoo käski meidän vähän oikaista toista kautta. Oikaisu johti siihen, että löysimme itsemme keskeltä kaivosaluetta. Siinä sitten väännettiin kättä että mihin mennään ja onneksi jonkin ajan kuluttua eräs vartija tuli kysymään että mitäs me meinataan. Hän sitten saatteli meidät tielle, joka vei pois kaivokselta ja kohti oikeaa suuntaa. Ennen kaivosten porttia vielä toinen vartija saatteli meitä ja varmaan naureskeli kysyessään että miten me onnistuttiin eksymään TÄNNE! Meistä se oli ihan helppoa. Tosin ehkä olis pitäny hälytyskellojen soida kun ylitettiin aita jossa luki että Do not enter. :)

Mutta oli hauska reissu, tosin olisi ehkä kannattanut suojautua auringolta, sillä tämän päivän olen potenut huonoa oloa ja päänsärkyä. Koko päivän.

Tänään muuten piti alkaa luentojen. Meillä Eevan kanssa piti olla niitä kolme joihin yhteenkään ei opettaja ilmaantunut. :) Mutta eka viikko kuulemma onkin sellainen että hyvä säkä saa olla jos sekä opettaja että oppilaat on paikalla.

Noista otsikon eläimistä täytyy sanoa sen verran että muistaakseni lauantaina nähtiin ekan kerran jotain vähän eksoottisempaa, nimittäin apinoita, tai marakatteja, mitä lie. Niitä oli varmaan 20 ihan meidän yläpuolella kun käytiin kaupoilla. Niillä tais olla jonkinmoinen tappelu meneillään, siihen malliin puut heilu. Ja ne katteli meitä tosi oudosti. Ehkä nekin tunnistaa ettei me kuuluta joukkoon. :)