sunnuntai 29. elokuuta 2010

Lauantai ja mun elämäni hetki jalkapallon tähtitaivaalla!

Mun on ihan pakko kertoa ensin tosta mun ikimuistoisimmasta jalkkishetkestäni. :)

Tänään piti viideltä olla kuoroharkat. Me sitten Eevan kanssa reippaina kuorolaisina oltiin ajoissa paikalla ja hetken päästä tultiin siihen tulokseen että sinne ei varmaan oo tulossa ketään. No, asia sitten varmistui yhdellä puhelinsoitolla ja mä sit tiesin että vaihtareita oli taas pelaamassa jalkkista. Halusin mennä mukaan, joten kävin äkkiä vaihtamassa vaatteet ja kirmasin kentälle. No, se ei sitten ollutkaan niin kivaa kun mitä olin odottanut. Ei millään meinannu löytyä joukkuetta mihin oisin päässy ja sit kun löyty, ehdin pelata ehkä minuutin ennen kun mut passitettiin maaliin. Se ois muuten ihan ok, mutta pojat ottaa täällä aikas tosissaan ton jalkkiksen, eli ne ei todellakaan katso onko siellä maalissa tyttö vai poika edessä. Sinne tulee kuteja niin kovalla voimalla että ainakin mua hirvittää.

No sitten porukkaa rupes muutaman minuutin jälkeen olemaan niin paljon, että ruvettiin tekemään jaot uudelleen. Siinä sit varmaan 20 min tuhlattiin yleiseen sähläykseen ja mulla meinas suoraan sanoen leikata liinat kiinni kun jokaisella oli joku mielipide mutta silti kukaan ei tehny mitään että ois tehty jotain. Siis sille tilanteelle. No, sit vihdosta viimein saatiin joukkueet aikaiseksi ja mä sit pääsin joukkueeseen jossa olin ainoana tyttönä. Mä oon todella huono jalkapallossa, joten oon aina pysytelly ns. puolustuslinjassa, koska hyökkäyspäässä musta ei oo mitään apua. Tänään kuitenkin päätin tehdä poikkeuksen ja paikoitellen palloilin myös hyökkäyspäässä. No sitten tulikin tilanne jossa Diego pääsi pallon kanssa melkein kulmalipulle ja mä juoksin takatolpalle vapaaseen paikkaan. Mun luo ei tietenkään puolustajat tullu, koska
A. mulle ei koskaan tuu palloa ja
B. vaikka saisin pallon, oletettavasti en osais tehdä sillä mitään.
No, sitten Diego ahdistettiin nurkkaan ja mä olin edelleen ainoa meikäläinen hyökkäyspäässä. Yhtäkkiä tajuan että ei hitto, pallohan on tulossa suoraan mua kohti kauniissa kaaressa. Ensin aattelin että otan sen vastaan jalalla, mutta sit se näytti tulevan niin korkeella että päätin pukata. Ja minähän pukkasin ja samalla maalivahti oli hivenen mukana tilanteessa, mutta loppujen lopuksi puskin pallon maalivahdin käsien välistä maaliin. Minä siis tein maalin!!!

Ja voi sitä iloa ja riemua. Kaikki mun joukkuelaiset kävi heittämässä läpyt ja onnitteli hienosta maalista. Mä kiitin Diegoa ihan uskomattomasta syötöstä ja olin tyytyväinen. Mä tein maalin! Ja vielä oikeasti hienon sellaisen! :)

Mutta sitten palataanpas ajassa lauantaihin. Meillä oli siis aamulla kuoron workshoppi. Aamuysistä puol yhteen sen piti kestää ja tietty me vahtarit oltiin taas melki ensimmäisinä paikalla. Meitä oli kehotettu laittamaan sporttiset vaatteet päälle ja ottamaan pyyhe mukaan?!? No sitten kun siellä hetki oltiin, ruvettiin ymmärtämään mistä on kyse. Meille pidettiin aerobic-tunti ja se oli ihan huippua! Vähän oli välillä outo olo, koska ohjaaja ei koskaan kertonut mikä liike tulee seuraavaksi ja sit tosta vaan piti jo olla siinä seuraavassa liikkeessä mitä se siellä edessä teki. Mutta oli ihan sairaan hauskaa. Varsinkin kun katteli miten pihalla kaikki pojat oli niiden liikesarjojen kanssa. Me tehtiin jopa 12 tahdin kiertoa missä oli 3 eri liikesarjaa ja mä pysyin musta ihan hyvin mukana.

No, sitten pienen tauon jälkeen päivä jatkui laulutekniikan kertomisella ja muutamilla harjoitteilla. Ohjaajapoika kyllä paikoitellen puhui ihan asiaa ja oli hauska kun tiesi mistä se puhu (kiitos Ingen) mutta pari kertaa teki mieli sanoa että ei se nyt ihan noin ole. Mutta en sit vielä näin varhaisessa vaiheessa viittiny ruveta pätemään. :)

Sitten tapahtui ihme. Me saatiin käteemme ensimmäistä kertaa nuotit! Siis A4:n jossa oli kahden biisin nuotit ja SANAT! Tonic Solfaahan ne oli, mutta mä rupeen jo pikkuhiljaa saamaan jujusta kiinni ja jos saan vaan tarpeeks aikaa itsekseni, pystyn laulamaan niistä. Hyvä minä!

No sit kun sieltä lähdettiin piti jo kiirehtiä kun haluttiin mennä sellaseen Custom Affairiin. Se oli siis vähän niin kun isot messut missä oli samalla vaikka kuinka paljon "tori"myyjiä eri Afrikan maista. Siellä me oltiin varmaan kolmisen tuntia, koska alue jolla tapahtuma järjestettiin oli valtava. Siellä oli myyntikojujen lisäksi kaikkia huvipuistolaitteita sekä kaksi massiivista hallia joiden sisällä oli lisää messuosastoja. Mä löysin sieltä vaikka mitä mutta en sit ostanu kun yhden paidan. Sitäkään en täällä Afrikassa kehtaa pitää kun se on varmaan vähän niin kun sellanen turistipaita. :)

Sit sieltä käveltiin vähän matkaa combipysäkille jossa venailtiin route 6:n combia. Vitoscombeja meni ohi varmaan melkein 10 ennen kuin meidän kombi tuli. Ja itseasiassa me saatiin vasta kolmas kutosreitin kombi, koska kaikki aikaisemmat oli niin täynnä.Ostosreissun ja combien venailun jälkeen olikin jo niin kova nälkä, että päätettiin mennä suoraan River Walkille syömään. Päädyimme tuttuun ja turvalliseen Primi Piatti -ravintolaan. Ruokailun jälkeen oli vielä sellanen olo, että vois mennä jälkkärille ja drinkeille LingaLongaan. Mä siis halusin jäätelöä, Eeva ja Anna drinkkejä.

Siellä olikin sitten niin kivaa, että istuttiin siellä aina johki iltaysiin asti. Me saatiin myös joku paikallinen ottaan meistä kuva meidän hienojen drinkkien kanssa. Mä en yleensä uskalla mitään drinkkejä ottaa kun pelkään että ne on pahoja ja maistuu alkoholille, mutta otin sit Kalahari Sky-drinkin ja täytyy myöntää että oli onnistunut valinta. Ja oikeastaan täydellinen päätös täydelliselle päivälle.

4 kommenttia:

  1. Voi lingalonga kingakonga mitä nimiä:) Annalla on aika levee hymy:) Teil on siä kyl koko ajan jotain tekemistä. Osaan kuvitella sun ilmeen kun teit maalin, hyvä! Sua osataan jo varoo ens kerralla. Yritin soittaa villele v-lopuna mutta ei vastannu!! prkl.. Jokju vastaaja siä heti pälätti. Niin ville! Kuitenkn luet tämän!

    VastaaPoista
  2. Musta täällä on just ihania nimiä. Molepolole on paras, sit hyviä on myös okavango, Kaudwane, Ramotswa jne. Täällä on paljon kivoja sanoja. Anna on, joo... Mä en ihan aina tiä mitä siitä pitäis aatella, mutta se on Eevan hyvä kaveri. Villellä oli vieraita viikonloppuna niin oletettavsti siks ei vastannu. Tai sit se nukku. Sillä on ihan liian usein puhelin äänettömällä, ja se on rasittavaa.

    VastaaPoista
  3. Laura se on ahkera kommentoija. Se on hyvä! Pitää Kristiinan mielen virkeänä. Kristiina, laitoin sulle sähköpostia. Tsekkaa ja vastaa. äiti

    VastaaPoista
  4. En voi kieltää, on tosi kiva saada kommentteja blogiin. Ja äippä, vastattu on. :)

    Kristiina

    VastaaPoista