Combien kilpailua

Meillähän ei Eevan kanssa oo keskiviikkosin muuta kuin tunti Basic instrumental skilssiä. Tänään kuulimme siitä miten hyvä kielipää meidän opettajallamme on. Hän on kielellisesti lahjakas ja ollessaan vain viikon Zimbabwessa, hän oppi puhumaan kieltä niin että pärjäsi arkielämässä. Hän siis itse kertoi tämän meille.

Miksei me suomessa osata tota kehumisen jaloa taitoa? Just viime viikolla juttelin Jenkki Nickin kanssa kun se oli lukenu sen uutisen että Suomi on maailman paras maa asua ja elää. Mä sit siihen sanoin että no se johtuu vaan meidän koulutussysteemistä eikä muusta, että siks me ollaan siellä niin hyvin sijoittuneita. Sitten sainkin kuulla hetken puhuttelun siitä että pitäisi osata olla ylpeä kulttuuristaan ja maastaan eikä niin vaatimattomia kun mitä me ollaan. Kyllä mä oon kulttuuristani ylpeä enkä sitä miksikään vaihtaisi, mutta sehän nyt vaan on totuus, että koulutusjärjestelmä meidät sinne listan kärkeen ajaa.

Mutta mulla oli siis ihan oikeaakin kerrottavaa noista combeista. Me mentiin siis meidän BIS:n (Basic instrumental skills) jälkeen "stationille". Sinne pääsee helpoiten ja halvimmin combilla, joita tosta yliopiston portin ohi menee varmaan 200 päivässä. Kun me päästiin yliopiston portilta ulos, meitä vastaan tuli mies joka kysyi että Main mall/Station? Vähän ensin mietittiin että mitäs tää nyt on, mutta sitten kun otettiin asiasta selvää, niin se mies siis oli combin sisäänheittäjä (ja tuo combi johon hän meidät halusi oli tien toisella puolella). Mutta oikea combi siis oli tiedossa ja sitten seurattiin miestä sinne tien toiselle puolelle, jossa meitä vastaan tuli toinen sisäänheittäjä ja nyt siis eri combille. No, tää eka mies siinä sitten vähän korotti ääntään tälle toiselle ja toinen vähän korotti ääntään taas toiselle ja sitten me kaksi valkoista tyttöä seistiin keskellä kahden sisäänheittäjän tappelua siitä kumpi saisi meidät omaan combiinsa. Lopuksi Eeva huusi niille Suomeksi ja minä Englanniksi että lakatkaa jo. Ei meinaan ollu kaukana ettei ne ois ollu toistensa kurkussa kiinni. Eeva siinä sitten kävi tsekkaamassa combien numerot ja ne oli samat kummassakin, eli olivat ajamassa samaa reittiä! Sitten kun meinattiin astua toiseen kombiin sisälle, meni toinen niistä sisäänheittäjistä seisomaan x-asentoon sen oven eteen ettei päästy sisälle. Ja siitäkös se toinen setä sitten riemastui. Lopulta kipitettiin siihen toiseen combiin ja ne miehet jäi tappelemaan siihen toisen combin eteen. Ja kaikkia paikallisia kyllä nauratti, meitä ei. Olo oli kuin aasilla.No, päästiin sitten vihdoin sinne stationille ja se oli paljon suurempi ja eloisampi kun mitä oon kuvitellu. Siellä oli kamalasta vendereitä (eli katukauppiaita) ja iso kauppakeskus joka ei ulospäin kyllä siltä näyttänyt. Siellä palloiltiin tunti, mutta Eeva ei tykänny paikasta koska tunsi olonsa epämukavaksi koko ajan. Siis sen takia että joku vois pölliä jotain. Sellanen se olikin, mutta mä oon tottunu pitään laukkuni vetoketjusta kiinni, joten oisin voinu kierrellä siellä kauemminkin. Sieltä sitten palailtiin Main mallille, jossa oli tarkoituksena käydä turisti-infossa ja mun piti ostaa kengät. Molemmat asiat hoidettiin kunnialla ja saatiin turisti-infossakin hyvää palvelua vaikka aina ei vissiin sellaista ole saatavilla. Yksi Jenkkityttö siis oli siellä käyny ja ne oli ollu sille tosi tylyjä... Mutta me saatiin ihan hulluna kaikkea matskua ja vähän karttaa sun muuta. Nyt voin sitten vielä enemmän suunnitella tekemistä kun Äippä ja Lissu tulee käymään! Jee!!!

Ja löysin ihanat uudet kengätkin. Ne on tässä.