torstai 16. syyskuuta 2010

Myyjät ja miehet

Mun piti nää kuvat laittaa tonne loppuun, mutta näköjään se ei nyt jostain syystä vain onnistu. Eli siis, kuvia hautausmaalta. Erittäin karua, varsinkin haudat jossa ei ole edes vainajan nimeä.
Sitten pikkuisen mielekkäämpiin asioihin. :)

Puhun nyt taas osittain samasta asiasta kuin aikaisemmin, mutta kun kerran se tähän kulttuuriin niin voimakkaasti kuuluu, niin miksipä siitä ei voisi enemmänkin puhua. Olin tänään Sparissa kaupoilla ja kassalle päästyäni myyjä kohteliaasti tervehti ja kysy miten voin jne. Se on ihan normaalia, koska täällä ihmiset noin yleisesti on aika kohteliaita. Sitten keskustelu jatkui:

Myyjä: Mitäpä jos menisit Botswanassa naimisiin? (siis ihan normaalia kaupan kassa keskustelua eikö?)
Mä: En koskaan tekis sitä ja mulla on ihan oma poikaystävä kotimaassa.
Myyjä: Mutta sehän on siellä, mikset voi mennä täällä naimisiin?
Mä: Koska en vain halua.
Myyjä: Mutta tuo mies tuossa sun vieressä vois ottaa sut vaimoksi. (mies, arviolta 60, osa hampaista puuttui...)
Mä: Juu ei kiitos.
Myyjä: Mikset halua Botswanalaista miestä, ne on hyviä aviomiehiä.
Mä: Mä en koskaan vois ottaa täältä miestä, koska oon kuullu että miehet vaan pettää naisiaan. Ja minähän en sellasta kattele.
Myyjä: (nauraa hillittömästi) ei kai sentään...
Pussien pakkaaja: Mä haluaisin Englantilaisen miehen.
Mä: Mä en oo Englannista.
Pussien pakkaaja: Mutta haluaisin sellasen miehen kun teillä on (oletettavasti valkoisilla).
Mä: Sitten täytyy ostaa lentolippu Suomeen ja etsiä mies!
Siinäpä se sitten olikin. Mutta että kaupan kassalla myyjät voi sanoa ja kysyä mitä mieleen tulee. Miesmyyjillä se yleensä on aika vakio että "kuittiin täytyy laittaa puhelinnumero". :) Just joo.
Sitten tuosta huomion saamisesta täytyy vielä sanoa se, että esim. tänään kun käveltiin Riverwalkin laitaa, yksi nuori tyyppi autonsa kanssa seurasi meitä varmaan 200 metriä koska halus meidät kyytiinsä. Eeva sille sitten sano hei, mutta ilmeisesti se ois halunnu että mä huomioin sen. En aina ymmärrä näitä miehiä. Sit sitä huomiota halutaa mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Niin kuin tämän päiväinen kaveri, se ajeli meidän kävelyvauhtia varmaan sen 200 metriä ja jono muita autoja oli perässä. Ja tämä siis sen jälkeen, kun se oli ensin piippaillut joku 4 kertaa saamatta meiltä huomiota.
Huuteluthan on siis ihan yleistä kauraa. Auto menee ohi ja sit ne huutelee jotain setswanaksi ja mulla ei ole hajuakaan siitä mitä ne sanoo. Tänään käveltiin Eevan kanssa Riverille ja matkalla yksi tyyppi käveli tavallaan ristiin meidän kanssa, niin se päätti lepposasti lennossa kysyä että saisko meidän puhelinnumeron. Ei siis ees tervehtiny ennen sitä tai mitään.
Sitten täytyy jakaa kerjäämiskokemuksia teidän kanssa. Kuka tahansa, missä tahansa, millon tahansa ja millä verukkeella tahansa voi tulla pyytämään rahaa. Yleensä hälytyskellot soi siinä vaiheessa, kun esittelyn jälkeen tyyppi alkaa kertoa jotain elämästään. Sit ei meekään montaa sekuntia kun päästään siihen että tarttis tehdä sitä ja tätä mutta kun mulla ei oo rahaa. Mitä hiton raha-automaatteja me vaaleat ihmiset täällä ollaan?!? Tänäänkin kävelin Lape Lodgea päin ja vastaan tuli ihan normaalisti pukeutunut iloisen näköinen tyttö (hän oli siis iloisen näköinen kauempana) ja sitten kun kohdalle pääsi, oli ilme surullinen ja joku oli huonosti (en ymmärtänyt että mikä) ja hän tartti rahaa... Mutta kerjääminen saa mut lähinnä vihaiseksi, koska se, että ne tyypit kerjää, tarkoittaa sitä että jotkut tollot (valkoiset) on antanu niille rahaa ja ne ennemmin kerjää kun tekee jotain muuta kehittävää. Mä oon aina niin lähellä sanoa että mene kouluun ja hanki ammatti, mutta oon saanu itteni hillittyä ainakin vielä.
Meillä oli juuri kuororeenit. Mä rupeen oleen tosi onnellinen kuorosta, koska sanat rupee pikkuhiljaa olemaan hallussa ja laulut tuttuja. Muutamat asiat siellä lähinnä huvittaa, kuten alkulämmittelyt jotka yleensä vetää joku ihan random-tyyppi. Musta tuntuu että ne ei lämmittele minkään muun takia muuta kun sen että ne haluu nähdä kun naiset tekee niitä hitsin liikkeitä. Ne muun muassa pyörittelee lantiota, pyllistelee eri suuntiin, taivuttelee itseään mitä ihmeellisimpiin asentoihin ja ihan aina siellä juostaan paikallaan tai pompitaan. En tykkää siitä koska se tarkoittaa sitä että pitäis olla hitsi vie urheiluliivit päällä jotta se ois yhtään inhimillistä se pomppiminen. Enkä tarkota että pompitaan muutaman kerran vähän, vaan ne saattaa laulaa jonkun laulun siinä samalla pomppiessaan! :P Päätin tällä viikolla, että joko ensi- tai sitä seuraavalla viikolla pyydän lupaa pitää lämmittelyn koko kuorolle. Uskon että ne siihen suostuu, mutta sit täytyis koittaa muistella että mitä kaikkia lämmittelyjä me viime vuonna vedettiin. Tuntuu että oon jo nyt unohtanu kaiken... Kyllä mä jotain keksin ja aattelin laittaa ne laulamaan jotain suomeksi, niin tietävätpähän sitten miltä meistä tuntuu kun yritetään parhaamme mukaan laulaa niiden 48 eri biisiä ilman että saadaan sanoja.
Meillähän on nyt viikonloppuna kuoroleiri Ramotswassa ja sinne lähdetään huomenna iltakuudelta (eli ehkä kasin kieppeillä) ja kotiin tullaan sunnuntaiaamuna. Meidän käskettiin tänään ottaa meidän omat patjat!!! mukaan. Lakon takia ne ei vissiin saa niitä patjoja mitä ne yleensä käyttää, niin pitäis tuoda oma patja. Mä nukun siis kaksi yötä huovan päällä, koska en rupea patjaani kanniskelemaan. Vaatteet vähän tuottaa ongelmia, koska kaikilla pitää olla samantyylinen vaatetus ja eihän mulla ole valkoisia tai sinisiä t-paitoja. Huomenna pitää mennä souvenier shoppiin ja ostaa yliopiston t-paita, jota käytetään "toisessa setissä". Meillä on siis joko väliaika meidän konsertissa, tai sitten kaksi eri keikkaa, joihin pukeudutaan eri lailla.
Ootan viikonloppua innolla, mutta voi tulla rankka reissu, sillä meillä pitäis olla iltareenit perjantaina 9.30-11.30 ja sit aamulla herätys 5.30!!! En ymmärrä miksi, mutta ehkä se jossain vaiheessa meille selviää. Aamulla on ensin tunti "fysican exersice":a ja sitten viimeiset reenigit ja sitten pitäis vissiin mennä johonkin kauppakeskukseen mainostamaan keikkaa! Juuri tossa kotimatkalla mietittiin että siinä ois meidän valkoisten mahdollisuudet loistaa katsojien hankinnassa. Ei varmaan paljon houkuttelua vaadi jotta saadaan porukkaa tulemaan paikalle. :)
Huomista odotellessa siis!

4 kommenttia:

  1. vai että patjat kantoon... kaikkea se lakko siellä teettää!
    Mä olen yksin kotona viikonlopun, kun olen töissä. Kim ja Ninni lähti mökille veneen- ja laiturinnostotalkoisiin. Olenkohan mahtanut olla yksin kotona joskus 09 juhannuksena. outoa! :)
    Teidät herätetään kukon laulun aikaan laulamaan kilpaa luonnon äänien kanssa, voihan sitä tietysti niinkin herättää porukan.
    TOivottavasti keikat menee mukavasti ja yleisöä saapuu paikalle!

    VastaaPoista
  2. Mä sit päädyin siihen, että otin mukaan 2 huopaa, joilla saan luvan pärjätä ne kaksi yötä. :) Mutta herätys kyllä hirvittää... Koitan tässä juuri pakkailla ja kuten aina, koko ajan on sellanen olo että jotain puuttuu.

    Sullahan on oikein sitten juhlan paikka. Tosin juhliminen ei oo yksin kauhean kivaa. Mutta voi olla että tekee hyvää viettää välillä aikaa yksinkin. Rupee arvostamaan toisen läsnäoloa paljon enemmän kun tietää mitä on olla ilman sitä. :)

    Hauskaa viikonloppua!

    Kristiina

    VastaaPoista
  3. Nauroin yksikseni ihan ääneen tuota kauppakeskustelua, jossa kassaneiti koetti naitattaa sinua hampaattomalle ukolle. Onneksi me ei Liisan kanssa olla enää nuoria.
    äiti

    VastaaPoista
  4. Voi kuule, se ei kaipaa ees sitä nuoruutta että saa huomiota, eli koittakaahan orientoitua jos jonkinmoisiin iskuyrityksiin! Tehän ootte "rikkaita valkoisia" niin kun täällä kaikki aattelee. :P

    Mutta en kyllä malta oottaa miten te selvitätte tilanteen jossa joku koittaa iskeä teitä. Sit on todellakin mun vuoro nauraa. :P Tuolloin kassalla mua ei ihan hirveesti naurattanu...

    Kristiina

    VastaaPoista