Meillä on ollu aika tavallinen viikko. Paitsi että oli kuoron keikka ja sit mä oon saanu nyt sen flunssan mikä kaikilla muilla varmaan on jo ollu. Se on siis tarkoittanut sitä että ei uimista, ei juoksemista, vaan rasittavaa tuskahikeä ja syömistä pahaan oloon. Mä toivon että tämä menee ohi viikonloppuna, koska mä haluun taas päästä tekemään jotain.

Mun on kerrottava teille siitä mitä täällä opettajat saa sanoa ja mitä ne ei saa. Tai siis toisin sanoen ne saa sanoa ihan mitä vaan. Kuten olen teille jo kertonutkin, meidän BIS:n (basic instrumental skills) opettaja kehuilee itseään ja kulttuuriaan jatkuvasti. Välillä hän myös hivenen alentavaan sävyyn kommentoi mun ja Eevan soittoa. Esimerkiksi viime tunnilla meidän piti soittaa nokkiksilla yhtä biisiä joka selkeästi jakautui kahteen osaan. Soitimme ensimmäistä puolikasta, joka alkoi kohonuotilla. Myös toinen osa alkoi kohonuotilla ja kun me päästiin sen ekan osan loppuun niin me ei tietenkään soitettu sitä seuraavan osan kohonuottia, koska se on kohonuotti siihen seuraavaan osaan. No, opettaja siihen sitten tokaisi että "soititteko tuon G:n"? Sanottiin että ei, ja sitten pitikin soittaa koko komeus uudestaan sen G:n kanssa. Ja voitte kuvitella miten tyhmältä se lopetus kuulosti. Mä luulen että näillä ei täällä ole oikein käsitystä siitä mitä kohonuotti tarkoittaa. Tahdit ovat tahteja, on niissä mitä vaan, ne soitetaan kokonaan.

Mutta palataanpa sitten tähän toiseen opettajaan (joka on musta ihan sairaan mukava) Dr. Phibioniin. Etnomusikologian kurssilla on yksi paikallinen joka vastaa meidän kylävierailuiden bussikuljetusten tiedustelemisesta. Ei siis riitä että tilaa kyydityksen, vaan kun vierailun aika lähestyy, täytyy varikolla käydä päivittäin muistuttelemassa että hei, onhan meidän kyyditys vielä ok? Näin siis Afrikassa. Niin, siis se opettaja sanoi sille naiselle (joka ei millään olis halunnu siihen nakkiin) että se tekee sulle hyvää että kävelet varikolle ja takas, susta tulee samanlainen kun meistä muista. Ja hän tarkoitti sillä sitä että tämä meidän ryhmän suurikokoisin nainen laihtuu meidän muiden kokoiseksi kun käy siellä varikolla!

Tänään opettaja kävi läpi meidän taitoja rumpujen soittajina (ollaan soitettu Wosana-kansan vedenpyyntimusiikkia). Mä olin todella hyvä, Erin hyvä ja niin pois päin. :) Sit se sano että on yllättynyt siitä että kaikki muualta tulleet on parempia rumpujen soittajia kuin paikalliset joilla pitäisi olla rytmi veressä. Samalla hän arvosteli erään Thaton taitoja. Thato ei kuulemma osaa mitään ja voisi harjoitella jos laiskuudeltaan viitsisi.

Sitten jossain vaiheessa kun sillä meni hermo kolmikkoon joka ei osannut tarpeeksi hyvin soittaa rumpukuvioita, hän vaihtoi tilalle "parhaan" kolmikon, joista muuten minä olin yksi! Lähin sitten soittamaan mun rytmiä ja sitten hän vielä sanoi että "kuunnelkaa Kristiinan soittoa, hänen kolmosensa on TÄYDELLINEN". Hän käytti sanaa täydellinen. Mä oisin ehkä vähän voinu hymyillä mutta oli niin kamala olo kun jouduin seisomaan etten sitten viittinyt. Mutta olen hymyillyt näin jälkikäteen. :)

Tosiasia on siis se, että opettajat saa sanoa opiskelijoista tai kestä vaan oikeestaan mitä vaan. Mä oisin ainakin loukkaantunu jos se ois sanonu mua lihavaksi siellä tunnilla. No, siitä ei sikäli ole pelkoa että meille vaihtareille hän on ihan yltiökiltti. Paikallisia vaan joskus käy sääliksi.

Huomenna ihan heti ysiltä ois taas kuoron workshoppi. Pitäis harjoitella nuotinlukua. :P Tonic solfaahan se on, että tekee itse kullekin varmasti hyvää, mutta ehkä eniten mä odotan sitä että saatais nuotteja. Meillä on muuten ihan oikea konserttikin ensi viikon perjantaina. Se tarkoittaa sitä että meidän on käytävä ostamassa ne hitsin perinteiset nahkasandaalit. En haluis laittaa niihin rahaa, koska tiän etten käytä niitä kuoron keikkojen lisäksi missään...