Kuoro lahjoittaa ja leireilee...

Perjantaina puoli 2 piti kuoron kanssa lähteä johonkin koululle, johon kuoro oli laulajilta kerännyt kyniä, kumeja, viivottimia, vihkoja yms koulutarviketta. Paketti joka oli saatu kasaan näytti mun silmissä todella hyvältä. Se oli sellanen isohko pahvilaatikko täynnä tavaraa ja sit oli vielä vihkoja erikseen kun eivät kaikki mahtuneet siihen laatikkoon. Se mitä me tiedettiin koulusta oli se, että siellä on kehitysvammaisia lapsia ja viimeisissä reeneissä meitä ohjeistettiin, että ettehän ota sitten kuvia lapsista vain siksi että ovat vammaisia ja muistattehan ettei erilaisuudelle saa nauraa?!? Mä mietin sillon että eikö näillä "aikuisilla" ihmisillä oo sen vertaa käytöstapoja että tollasesta asiasta pitää muistuttaa? Alakoulun puolella tollasesta must vois sanoa, mutta että ihan yliopistossa...

No, koulun bussi starttsi tällä kertaa vain ehkä 20min myöhässä ja matka koululle ei kestänyt kauaa. Siellä sitten jo salissa meitä odoteltiin, mutta odoteltiin sitten isommalla porukalla lisää, koska pari hemmoa puuttui. Toinen ilmeisesti kylän päällikkö ja toinen mies joka on sen kouluprojektin joku jehu tai jotain. Heidän saapuessaan tilaisuus avattiin ja siinä oli sitten puheita puolin sun toisin. Sitten me esiinnyttiin ja oli kiva nähdä miten paljon lapset tykkäs siitä. Oikein kunnon riemu repesi siinä vaiheessa kun "lahjat" annettiin oppilaille. Niin vilpitöntä iloa en oo nähny piiiiitkään aikaan. Lapset olivat harjoitelleen pari lauluakin meitä varten ja esiintyivät meille. Se oli aika herttaista.

Tilaisuuden päätteeksi esitettiin vielä me pari biisiä ja sitten rupes tulemaan oppilasta lavalle tanssimaan meidän kanssa. Se oli ihan huippua.

Sitten päästäänkin saman päivän iltaan ja siihen että kuudelta piti lähteä kuoroleirille Ramotswaan, jossa meillä oli myös keikka. Lähtöä tehtiin pitkään ja hartaasti ja lopulta onneksi saatiin myös patjat mukaan. Ja patjojahan oli siis sen verran vähän, että niitä ei ollut kaikille, vaan ne piti jakaa siten että 2ihmistä oli yhdellä patjalla. Me vaihtarithan tehtiin kunnon siskonpeti kahdesta patjasta ja oltiin erittäin tyytyväisiä lopputulokseen. Kylläpäs näytän räjähtäneeltä kuvassa, mutta siihen on syynsä...

Perjantaina oltiin Ramotswassa koululla jossa yövyttiin ehkä kasin aikoihin. Siinä meni sitten tovi että saatiin luokat tyhjennettyä ja siivottua sen verran että patjat voitiin laittaa lattialle. Luokkien ikkunoita oli rikki ja ovea ei saanut lukkoon, mutta onneksi meitä oli siellä kolmisenkymmentä, eli ei hätiä. :) Mulla rupes siinä vaiheessa olemaan sitten jo niin kova hätä, että oli pakko löytää vessat. No, löytyihän ne, mutta voin sanoa että mä en ikinä koskaan kuuna päivänä ole nähny mitään niin kamalaa kun mitä ne vessat oli... Kävin järjestäin läpi ne kaikki, koska en yksinkertaisesti olis voinu mennä sisälle mihinkään niistä. Paskaa oli kaikki pöntöt täynnä, ja taisi sitä olla myös pönttöjen ulkopuolella. En ymmärrä että sellaiset vessat ovat alakoulun ainoat oppilaiden käyttämät vessat. Oletettavastihan oppilaat ennemmin pidättelee kun menevät niihin tekemään tarpeitaan. Toisaalta pakko jonkun on ollu ne pöntöt paskoa täyteenkin... En tiedä. No ehkä joku viides vessa oli sellanen että pystyin harkitsemaan sen käyttämistä ja näytti siltä että vesitankissa oli vettä jolla pöntössä olleet ulosteet saisi vedettyä alas. Minä sitten reippaana tyttönä vedin vessan ja eikös siinä käynyt niin että kaikki se vesi suihkusi pöntön takaa pitkin seiniä ja lattioita ja silloin tuli vähän kiire...

No, ihan viimeinen vessa oli sitten sellainen että paremman puutteessa sinne oli mentävä, joten vuorasin istuimen vessapaperilla ja hoidin homman... Se olikin sitten ainoa kerta kun käytin niitä vessoja. Ennemmin menin niiden taakse kyykylle. Tässä kuva vessoista ulkoapäin. En viitsinyt ottaa sisäkuvaa, koska en enää halunnut mennä niihin sisälle.Ympäristönä koulun piha oli muuten ihan ok, mutta heti kun astui "sisäpihalta" pois, näki valtavan vuoren hylättyjä pulpettien ja tuolien raatoja. Ja tietty noi vessat...

No sitten meillä oli kevyesti reenit illalla kympistä kahteentoista!!! Kahteentoista. Minä iltauninen olin ihan kuollut eikä siitä laulamisesta oikein muillakaan mitään tullut. Ja parasta oli se, että seuraavana aamuna klo: 6.00 piti olla hiekkakentällä harjoittamassa "fysical exersicea". Ja nämä reenien vetäjät ottavat ton fysical exersicen aika tosissaan. Juostiin spurtteja ihan hulluna ja sit venyteltiin (siitä ne sitten tykkää) ja sit pelattiin jalkapalloa niin että kaikki kuorolaiset (n. 50) oli kentällä yhtä aikaa. Voitte varmaan kuvitella mitä siitä tuli. Musta se oli erittäin huvittavaa.

Liikunnan jälkeen oli vuorossa taas reenit, nyt ehkä 45 minsaa, ja sitten satiin aamiainen. Se oli neljä palaa leipää voilla.

Aamiaisen jälkeen saatiin hetki vain olla, ja sitten taas reenattiin kevyt pari tuntia. Reenien jälkeen lähdimme "mainostamaan" itseämme Ramotswan kahden kaupan eteen. Laulettiin aina pari biisiä ja sit kerrottiin mistä on kyse. Olin onnellinen että kaupan edessä laulaminen tarkoitti myös sitä että päästään kauppaan, koska aamiainen oli aika heikko... Palattuamme koululle saimme lounasta. Se oli riisiä ja sitten pieni klöntti murskattua säilykelihaa ja vähän kaalisalaattia. Ruoka oli ihan hyvää, vaikka paikalliset siitä vähän valittivatkin. Riisipitoistahan se oli, mutta aamiaisen jälkeen mulle ois maistunu ihan mikä vain...

Sitten saatiin taas hengailla pihalla. Teimme sitä siis aina kun vain oli aikaa. Lounaan aikana meille myös selvisi että paikasta oli löytynyt normaali (ilmeisesti keittiöväen) vessa. Mikä helpostus! Vaikkakin niitä ei ollu kun yksi, sinne pystyi menemään hyvillä mielin. Paikassa oli myös kaksi suihkua, mutta ne ei oikein houkutellut. Vapaa-ajan jälkeen meillä oli vielä viimeiset reenit ennen konserttia joka alkaisi seitsemältä. Mun ääni oli noiden reenien lopussa jo niin poikki, että olin välillä ihan vain laulamatta koska se kuulosti niin pahalta.

Konserttiin lähdettiin mukavasti 5 minuuttia sen jälkeen kun sen olisi pitänyt alkaa. :P Mä en voi käsittää näiden ajankäyttöä täällä. Ei sillä, me oltiin ensimmäisiä konserttipaikalla ja saatiinkin venata kauan ennen kuin toinen kuoro saapui paikalle. Kuoroja piti olla kolme, mutta kolmas kuoro ei koskaan tullut paikalle, enkä saanut koskaan tietää että miksi... Konsertissa ensin molemmat kuorot "esittelivät" itsensä muutamalla kappaleella ja sit sama tehtiin toiseen kertaan (en tiedä miksi). Sen jälkeen vuorossa olikin varojenkeruuta, joka tarkoitti sitä, että yleisöstä (tällä kertaa tarkoitti toista kuoroa ja heidän muutamaa aviomiestä) kuka tahansa sai maksaa vaikka 5 pulaa siitä että tietty kuoro esiintyy, tai vain pojat esiintyy tai vastaavaa. No, voitte varmaan arvata mikä oli ensimmäinen toive; UB: kuoron valkoiset tytöt tulevat tanssimaan biisin muun kuoron eteen... Onneksi koko kuoro sai laulaa. Ne varmaan oletti että me ollaan ihan surkeita, mutta vedettiin sitten niin älyttömän hyvin, että siihen loppu meihin liittyvät toiveet. Oli siellä joku ilmeisesti maksanut siitä, että vain me laulettais naisäänet ja miehet laulais miesäänet, mutta sitten joku kiltti ihminen aatteli että se ois jo julmaa ja osti sen toiveen pois. Toiveita voi siis ostaa, mutta jos joku ei halua vaikka tiettyä kappaletta esitettävän, voi hän maksaa toiveesta maksetun summan ja sanoa ettei sitä lauletakaan... :) Toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitan. Konsertti kesti johonkin puoli 12 ja se oli tosi mielenkiintoista. Harmitti vain että olin niin väsynyt edellisen yön vähistä unista etten pystynyt nauttimaan tilanteesta niin paljon kuin olisin halunnut. Tässä on meidän kuoron pojat (itseasiassa vain osa) joita toivottiin laulamaan sellanen klik-biisi mikä kuulostaa ihan sairaan hyvältä.

Konsertin jälkeen palattiin koululle ja mä olin ihan valmis menemään nukkumaan. Paikalliset jäivät vielä bilettämään pihalle ja mä en ymmärrä miten niillä riittää energiaa. Olivat kuulemma valvoneet neljään-viiteen asti. Ja mä siis menin nukkumaan melki heti kun pääsin ja kello oli silloin yksi. Aamulla oli herätys sitten seitsemältä, jotta kymmeneltä bussi pääsisi lähtemään kotia kohti. On outoa sanoa näin, mutta kerrankin oli vähän jopa ikävä Las Vegasia. Sitä ei yleensä tapahdu, mutta perjantaista sunnuntaihin ilman suihkua ja ne vessat ja paikallisten kovat äänet (ne on välillä oikein rasittavan kovaäänisiä), mä olin ainakin ihan kypsä. :)

Niin ja saatiinhan me sunnuntaina aamiainen joka oli vain 2 palaa leipää ja tällä kertaa ilman voita... Kun pääsiin kotiin, tein heti puuroa koska mä olin niiiiin nälkäinen. Sitten parin tunnin päikkyjen ja suihkun jälkeen mä olinkin taas uusi ihminen. Se oli mukava tunne.

Mä en nyt oikein tiä että millasena tää teksti teille näkyy, koska ilmeisesti lakosta johtuen joudun käyttämään Exploreria. Mulle se näkyy ainakin todella oudosti, mutta koittakaa kestää. Korjaan asiat heti kun Mozilla taas toimii. :)