Aloitetaan siitä että täällä rupeaa oikeasti tuntumaan siltä että kesä todellakin tekee tuloaan. Viime yö meni ihan pipariksi kuumuuden takia. Veikkaisin että yöllä lämpotila käy kyllä jossa lähellä kymmentä, mutta ei tää kämppä kerkiä jäähtymään sinä aikana, koska aurinko nousee jo joskus kuuden kieppeillä. Päivällä, ainakin tänään oli varmasti rutkasti yli 30 astetta lämmintä, ellei jopa 40. Tuntu että olin tunneillakin ihan lamaantunu kuumuuden takia. Täällähän siis ei ole mitään ilmastointeja näissä rakennuksissa. :)
Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että nyt kun mennään kesää kohti, alkaa eri puut ja kukat kukkia kun mitä aikasemmin. Yllä kuvassa näkyviä puita on täällä paljon, ja niissä on tuhansittain kukkia. Toi katu on osa mun joka-aamuista lenkkiäni ja ehkä siksi olenkin kiinnittäny huomiota sen lenkin varrella oleviin kasveihin. Kasveista pitää sanoa myös se, että yliopistolla on melkoiset kastelujärjestelmät kasveja varten. Niitä siis kastellaan ihan päivittäin, tosin musta ihan tyhmään aikaan, koska kastelulaitteet on päällä aina kymmenen jälkeen aamulla, jolloin aurinko porottaa jo täydeltä taivaalta.Lämpenemisen huomaan myös siitä, että altaan vesi ei enää ole niin kylmää kuin se oli esim. viime viikolla. Kävin eilen ja tänään taas uimassa ja siellä pysty jo oleen vähän pidempään kuin viimeksi.
Altaasta puheen ollen mä jouduin tänään kumoamaan mun ajatuksiani sen suhteen ettei "mustat" ihmiset osaa uida. Kyllä muutamat osaa ja aika monet toivoo osaavansa ja näin ollen ovat uimakoulussa. Heitä oli aika mukava seurata. Ihan tuli alakouluajat mieleen uimaopetuksesta. Näillä on vaan aika radikaalit menetelmät siinä vaiheessa kun vähän jo "osataan"uida. Opiskelija laitetaan ison altaa puolelle (jossa mä en yllä missään kohtaa pohjaan) ja sit ne laitetaan uimaan sitä laitaa pitkin niin pitkälle kun ne pääsee. Muutamilla oli melkoista räpeltämistä se touhu. Hauskinta siinä siis oli se, että siinä altaan laidalla käveli koko ajan ilmeisesti se niiden opettaja, ja sit kun altaassa olijalle tuli hätä käteen, hän kurotti kädellään opiskelijaa kohti ja auttoi opiskelija kiinni altaan laitaan. :)
Toinen asia mistä aattelin puhua on nämä ihmiset. Mä meinasin ihan tosissaan käydä lyömässä yhtä naista eilen kun oltiin Eevan kanssa Main Mallilla. Se oli siis kahden pojan äiti, ja pojat kerjäsi meiltä rahaa. Mä en voi uskoa että aikuinen ihminen laittaa lapsensa tekemään sellaista. Ja ne pojat siis kävi meidän luona varmaan kolme kertaa! Mutta valkoisillahan on rahaa kuin roskaa ja sitä annetaan kaikille jotka sitä meiltä pyytää. Tunnistin sen heidän äidiksi silloin kun pojat jäi mun taakse kun käännyin poispäin ja sit se äiti huito niille jotain käsimerkkejä että kiertäkää se...
Mutta siis nuoret (alle 10-vuotiaat) eivät ole ainoita jotka täällä koittavat onneaan. On ihan vanhuksia ja sitten nuoria (opiskelijoita) jotka olevinaan tulevat tutustumaan ja sitten hetken päästä selviää että niin, hän tarttis vähän rahaa jotta saisi lounasta... Siinä vaiheessa on ainakin mulla pinna vähän tiukalla ja pari kertaa oon sanonu vähän ehkä ilkeästikin. Mua vaan ärsyttää että meistä koitetaan hyötyä kaikin mahdollisin tavoin. Paras tilanne oli kun eilen mentiin stationille, niin siellä sitten kävellessämme yhden mustan miehen ohi mies osoitti meitä sormella ja ihan oikeasti huusi että "whites, whites". Taidettiin olla näyttelykappaleita. :)
Ihmisistä vielä sen verran, että niillä on myös se toinen puoli. Kun ne näkee kameran, lähestulkoon kaikki haluaa tulla ikuistetuksi, varsinkin lapset. Vielä onnellisemmiksi ne tulee kun niille näyttää sen kuvan minkä on ottanu. Se on musta jotenkin herttasta. Siis niiden lasten kohdalla. Tämän kuvan otin tänään ja myös he olivat onnellisia päästessään linssin eteen. Jouduin ottamaan heistä myös toisen kuvan ja lupasin kertoa kaikille että he ovat "Spartaneita". :)
Toisaalta ihmiset on aina iloisia ja auttavaisia. En oo tavannu ketää joka ei olisi neuvonut (tai ainakin yrittäny sitä) jos ollaan kyselty jotain. Esim. vombimatkustuksessa mä kysyn aina neuvoa paikallisilta, koska ne tietää tasan tarkkaa miten hommat toimii, ja joskus jopa lupautuvat huutamaan kuskille oikean paikan tai näyttämään oikean tien sinne mihin tarttee. Ja ihmiset on täällä aina onnellisen oloisia. Ei nyt ehkä ihan kaikki, mutta ainakin suurin osa. Kaupungissa sitä ei niinkään huomaa, mutta kun mennään pienempiin kyliin, on kaikki yhtä hymyä vaikka ei se niiden elämä ulkopuolisen silmin näytä mitenkään erityisen helpolta.Tosta kuvasta mulle tuli mieleen että toi tollasten autojen takalavalla istuminen on täällä ihan arkipäivää. Ja poliisit ei siitä kyllä sano yhtään mitään. Nämä kaverit suuntasivat mun mielestä student bar:iin, joka on jo eilisestä lähtien ollut täynnä porukkaa. Nuoret on täällä kovia juomaan, mikä on aika surullista. Eilen kun tultiin syömästä takasin kampukselle, oli tossa pihassa kolme poikaa, joista yksi ei meinannut edes pysyä pystyssä koska oli niin humalassa. Ja oli siis keskiviikko... Musta tuntuu että nää juo täällä vähintäänkin kolmena päivänä viikossa. Ja humalassa ajeleminen on täällä melkeinpä muotia. Paikalliset sanoo että "voin mä ajaa, en mä oon vielä kännissä". Sillon saatetaan olla juonu jo sikspäkki kaljaa, mutta ilmeisesti kännissäolo on näille sitä ettei enää pysytä pystyssä.
Naisten asema ja ainakin muutaman asenne mua on jääny ihmetyttämään. Me kuultiin että täällä on ollut ihan normaalia se, että mies saa pitää "ylimääräisiä" naisia ja siis käydä pettämässä vaimojaan. Meidän opettaja kuitenkin sano että se on ehkä enemmän mennyttä, mutta mä en ihan siihen usko. Kävin siis vähän erikoisen keskustelun meidän musaryhmän naisen kanssa ja hänen puheistaan ihan suoraan sai sen käsityksen että "kaikki miehet pettää" ja se pitää vain hyväksyä. Tämä tuli ilmi niin että hän kysyi minulta että "uskotko sitten että sun miehes siellä Suomessa on kiltisti kun sä oot täällä"? Toi ei nyt kuulosta siltä miltä sen pitäis, mutta se oli se äänensävy. Nainen jäi mun vastauksen jälkeen varmasti miettimään että joopa joo, mitähän toikin oikein kuvittelee. Me Eevan kanssa tästä puhuttiin ja tultiin siihen tulokseen että se on aika surullista että naiset aattelee noin ja ovat ns. tyytyneitä kohtaloonsa. Tämä nainen ei siis ollut nuori, ja toivonkin että nuoremmilla asiat ei enää ole ihan samalla lailla.
Vesitilanne täällä on todella outo ja vähän jopa hämmentävä. Meidän talo oli poikkeuksellisen vesipitoinen ensimmäiset kolme viikkoa, mutta nyt vesiongelmia on päivittäin. Ja vesiongelmilla en tarkoita edes lämpimän veden puutetta (joka on normaalia) vaan sitä että sitä vettä ei tule taloihin ollenkaan. Jos meidän kerroksesta ei tule vettä, oletettavasti sitä tulee vielä kerrosta alempana, mutta ei aina sielläkään. Viime viikot meidän talossa on ollut se tilanne, että vettä ei tule aamuseitsemän ja kenties päivä 15.00 välillä. Joskus ei tule vielä myöhemminkään. Ja voitte kuvitella mitä tämä tarkoittaa esim. vessoissa. Täällä on ihan normaalia mennä vessaan ja koittaa ensin vetää aikaisemmin siellä käyneen jätökset alas ennen kun käyt omilla tarpeilla, ja jos oot saanu ne aikaisemmat tarpeet vedettyä alas, ei vettä sitten enää ole sun tarpeiden poistoa varten. :)
Ruoasta mun pitää kertoa se, että täällä on outo maku mausteiden suhteen. Kaikki on joko aivan järjettömän tulista tai sitten todella mautonta (ei koske länsimaalaisia ravintoloita). Siis esimerkiksi "mammat", eli yliopiston portin ulkopuolella ruokaa tarjoilevat naiset tarjoavat aina näitä vaihtoehtoja. Sama koskee koulun ruokaloita. Riisiin, pastaan, pap:iin (maissi...jotain) tai "leipiin" (näyttää kamalalta, maistuu leivältä, ovat siis keitettyjä!!!) ei laiteta ei sitten mitään mausteita. Sitten kaikki kastikkeet on niin tulisia että heikompaa hirvittää. Ja minähän olen heikompi, koska mun maha ei kestä mitään tulista ruokaa. Mausteita joo, mutta ei tulisuutta.
Tässä on niiden "mammojen" kojuja portin ulkopuolella. Niitä on siellä siis pitkä rivi ja siitä saa valita mieleisensä mamman. Ne on meille aina kun enkeleitä. Kehuvat meitä kauniiksi yms. jotta saisivat meidät ottamaan ruokaa juuri heiltä.Sitten mulle on jääny vähän sellainen käsitys että täällä aika moni tai lähestulkoon kaikki kuuluu kirkkoon. Ja se siis tarkoittaa sitä että siellä kanssa käydään joka viikko. Uskovaiset myös näyttävät sen että ovat uskovaisia mm. erilaisilla paidoilla ja rintamerkeillä. Sen lisäksi esimerkiksi meidän kuorossa jokasen reenin päätteeksi rukoillaan. Rukouksen pitää aina joku kuorolaisista ja ne saa sinne rukoilijoita ihmeen helposti. Rukoilija siis rukoilee ääneen kaikkien edessä.
Oliskohan siinä päivitystä kerrakseen. Huomenna näen taas uusia asioita, koska musaporukka menee Ramotswaan tutustumaan oiskohan ollu Gumboot-dancingiin. Illalla me lähdetään sitten vielä jonnekin kuoron kanssa koska yks vanha kuorolainen on kuollut. Me pääsemme siis hautajaisiin! Niitä odotan innolla (vaikka onkin surullinen asia kyseessä) koska kuulin että hautajaiset on kokemisen arvoiset.
Kyselkää ihmeessä jos on asioita mistä haluaisitte tietää mitä en kerro. Musta tuntuu että mä en vaan osaa ajatella kaikkia niitä asioita mitkä mulle rupee täällä olemaan itsestäänselvyyksiä niin että niistäkin vois jotain kirjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti