Päivä 4

Sain lainata Eevan konetta, eli pääsen taas päivittelemään blogia. Ja nyt onkin kerrottavaa, sillä mä soin eilen katepillarin! En siis sitä konetta vaan sellasen madon! Mutta alotetaanpa nyt alusta!

Eilinen alkoi taas orientoinneilla, joita kesti aina yhteen asti. No, minä, Eeva ja yks tsekkiläinen tyttö ei oltu niissä kaikissa kun oli pakko päästä hakemaan tarvikkeita kaupasta. Ja myös ruokaa (Laura, esim. niitä myslipatukoita joita pakotit ostaan) koska sitä on ollut vähän heikosti saatavilla. Mutta Juuri Eevan kanssa puhuttiin, että eipä ainakaan pääse lihomaan! Mikä on hyvä nyt kun on tähän vartaloon päästy. Siis vartalon kokoa tarkoitan. :)

Kauppaan meni joku 30€ mikä on oikeesti aika vähän ottaen huomioon mitä ostin. Siivousvälineitä, ruokaa, mukeja veitsen, adapterin yms. Suomessa olisin maksanu samasta setistä ainakin 50€. No, sitten tultiin meidän Las Vegasiin (asuontoloiden nimi) ja vietiin kamat pois. Kahdelta piti lähteä bussin kaupunkikierrokselle ja sen jälkeen viedä meidät pikkukylään jossa saataisiin ruokaa. Bussiin päästiin joskus 20 vailla 3 ja sit venailtiin kuskia. Ensimmäinen kuski ei tullut, joten paikalle soitettiin toinen ja päästiin lähtemään joskus kolmen kieppeillä kierrokselle.

Kierroksen ehkä tärkein anti oli heidän mielestään kolmen Botswanan perustajan patsaat jotka seistä tönöttivät aidatulla alueella kaupungin laidalla. Käteen jäi se, että ne oli tärkeitä miehiä. :)

Sitten ajeltiin muutaman kauppakeskuksen ohi ja ennakkokäsitykset saivat kyytiä kaupungilla. Kyllä täällä on asfalttiteitä enemmän kuin yksi ja ydinkeskustassa on hienoja kerrostaloja (varmasti jenkkien omistamia) tai ne ei ollu vaan kerrostaloja vaan jotain firmoja.

Lopulta pääsimme pieneen kylään, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista, mutta jossa me olimme selkeästi outoja ihmisiä. Täällä siis kaikki tuijottaa vaaleaihoisia ihan suoraan ja pitkään ja usein meitä tervehditään ja miehet on älyttömän kiinnostuneita naisista. Eeva on saanut jo yhden puhelinnumeronkin. :) Mutta siis se kiinnostus oletettavasti liittyy vain meidän rahoihin, koska valkoihoisten ajatellaan olevan vauraita ja rikkaita.

Kylässä oli mukava nähdä sitä vähän aidompaa Botswanaa. Ihmisillä ei ollut paljoa mitään ja talot olivat pieniä, mutta kaikki näyttää täällä niin onnellisilta verrattuna esim. suomalaisiin. Lapset tulee iloisesti tervehtimään meitä ja poseeraamaan valokuviin. Ne on aika ihania. Ja aina hyväntuulisia. Kylässä kävimme katsomassa heidän ghotlaa. Se on ilmeisesti paikka, jossa päätetään kylän asioista ja siellä käsitellään asioita laidasta laitaan. Esimerkiksi avioliitto-ongelmista voidaan keskustella tällaisessa paikassa. Siellä naiset istuu aina lattialla ja ghotlan alueelle naiset ei saa mennä housuissa vaan hameissa. Miehet on niitä jotka puhuu ja päättää, naisilla ei ole sanavaltaa kylän asioissa. Oli kuulemma ihme että meidät edes päästettiin alueelle, sillä sinne ei kuulemma kuka vaan saa mennä. Laitan teille kuvan ghotlasta kunhan saan oman koneeni toimimaan. Ghotla oli ehkä jotain sellaista mitä täällä odottikin olevan. Ei siis välttämättä se paikka vaan juuri arvojärjestys. Miehet päättää, naiset vaan kuuntelee.

Ghotlalta jatkettiin kävellen eräälle leirintäalueelle jossa oli muutama alkuperäistyylinen asumus. Eli pyöreä mökki ruohokatolla. Laitan siitäkin kuvaa kunhan oma kone toimii. Musta tuntuu että meidän näkemät mökit ei ollu lähelläkään sitä mitä ne oikeasti on. Malli ehkä, mutta muuten ei. Ne oli sisältä tosi siistejä ja käyttämättömän oloisia.

Mutta sitten hauskimpaan kokemukseen, eli ruokailuun. Meille oli järjestetty perinteisiä ruokia, esimerkiksi jotain maissipuuroa, muussattua lihaa, kanaa, kaikkea höystettynö pavuilla ja niitä katepillareita. Papuruokia oli varmaan kolmea erilaista ja ne ei oikein ollu mun makuun, koska en tykkää pavuista, liha oli tosi hyvää, kuten myös kana. Maissipuuro ei maistunut oikein miltään, mutta söin sitä aika paljon nälän takia. Ruoan siis piti olla puol 5 ja sitä saatiin kuudelta. Mun oli pakko syödä yksi mato ja ihan oikeasti se ei maistunu pahalle, mutta kun sitä ajatteli mitä söi, se meinas ihan väkisin tulla ylös. Eka pala oli ok, tokan kanssa sai jo tapella että sen sai pidettyä sisällä. Mutta mä söin sen!!!

Ruoan jälkeen tanssittiin ja laulettiin eri kulttuurien lauluja, me esitettiin "Taivas on sininen ja valkoinen" kappale ja sit opetettiin niille jenkkaa. :) Hyvät valinnat vai mitä?

Sit palattiin takas ja mä olin niin väsynyt että menin suoraan nukkuun.

Tänään aamulla saatiin vihdoin meidän ID-kortit. Ne otti meistä kuvan ja voin sanoa että viimeksi tiistaina suihkussa käytyäni ja vain tänä aamuna meikkaamatta jättämättäni mua harmitti, koska näytin kuvassa aivan kamalalta. Mutta toisaalta niin tuntu näyttävän kaikki muutkin. Ja siis se kamalalta näyttäminen johtui siitä että oltiin Eevan kanssa päätetty mennä lenkille sen jälkeen, joten en viittiny tehdä mitään itteni eteen. Mutta no, tarvitsen sitä korttia vaan vajaat 5kk, niin enköhän mä selviä. Ja toivottavasti sitä ei tartte näyttää kellekään.

Juoksulenkki oli ehkä ihaninta tähän mennessä. Eka kerta lenkillä ja juoksu kulki. Eeva juoksi mun kanssa 40 min ja sit jatkoin 2o min yksin. Yksin juostessani yksi yliopiston siivooja otti mun kanssa juoksukisan ja sain siitä ihan ihme puhtia elämään! Niin pienestä asiasta. Mä voitin sen, mutta se ei ollu tärkeintä. Siivooja sai mut niin hyvälle tuulelle että ette usko!

Mutta Siinäpä kaikki tähän mennessä. Nyt nautitaan Eevan kanssa kahvista ja sit lähdetään lounaalle ja kauppaan.

Päivä 2 jatkuu...

No niin. Netin piti toimia, mutta adapterin saatuani huomasin ettei se ole oikeanlainen ja toisekseen mun huoneessa oleva nettipiuhan paikka on survottu niin hajalle, ettei taida olla netista toiveita viela muutamaan paivaan. Onneksi mun kamppis antaa mun kayttaa sen nettia nyt ja toivottavasti myohemminkin jos en saa omaani kuntoon.

Mutta siis jatketaan tosta eilisesta. Paastiin yliopistolle sitten joskus varmaan yhentoista aikaan ja saatiin sitten heti nama huoneet. Ne on kahden hengen huoneita, jossa on heti ovesta sisaan astuttaessa valiseina mika jakaa huoneen, sitten kummankin puolella on pieni kirjoituspoyta, jonka ylapuolella on pari hyllya, yksi ehka 90cm levea sanky ihan kamalalla patjalla, muovituoli poydan edessa ja pariovinen vaatekaappi joista toinen on tangollinen. Ja tietenkin ilman henkareita. :)

Mun taytyy koittaa laittaa tanne kuva tosta huoneesta, koska se on aikas mielenkiintoinen.

No mutta eilinen sitten muuten oli taynna infoja ja yleista odottelua mika tuntuu olevan afrikan tapa hoitaa asioita. Saatiin me kaupassa kayda ja meilla oli ehka runsaat 10min aikaa, eli saatiin vessapaperia (jota ei siis vessoissa taalla ole, se taytyy sinne vieda) ja vetta. Tosin kuulin etta hanavesikin on juotavaa, mutta sita en ole viela koittanut.

Tanaan paiva alkoi rattoisasti 8.00 venailulla. Puolen tunnin paasta selvisi etta aamuun suunniteltu henkilokorttien saaminen ei tapahtuisikaan silloin, eika sitten tapahtunut koko paivana. Runsaan puolen tunnin paasta meidat ohjattiin saliin jossa oli kaikki vaihtarit. Meita on kaikenkaikkiaan ilmeisesti n.70 mika on jarkyttavan suuri luku. Mutta kaikki ei oo taalla meidan Las Vegasissa (asuntoloiden nimi) vaan osa on kampuksen ulkopuolella ja osa vahan paremmissa asunnoissa. Siina sitten saatiin infoa erinaisista asioista ja kaytiin katsomassa ja kuunteemassa kuulemma Botswanan suosituinta laulajaa/yhtyetta. Siina oli siis tanssijoita ja yksi tyyppi joka huuteli mikkiin (lue: lauloi). Tanssijat oli kylla taitavia ja meita harmitti ettei me ehditty nakemaan esitysta kokonaan. Tassa vaiheessa paivaa eli noin klo 13 me saatiin ekan kerran ruokaa kun aikaisen aamun takia ei keretty aamiaiselle. Saatiin pikakahvia (yllattavan hyvaa) ja leipa seka muffinssi. Ne maistu kylla niiiiiiin hyvalle koska musta tuntuu etta ma oon vahan nahnyt nalkaa taalla. Viela ei oikein tieda ruokailuaikoja ja tuntuu etta on koko ajan menossa ja sitten kun tietaa ajan, ei ruokaa siltikaan ole. Ruokaa aletaan yleensa laittaa poytiin kun vaihtarit menee ensimmaisina sisaan ja me ei olla koskaan oltu siella ajoissa. Keskimaarin voisi sanoa etta puoli tuntia myohassa on ehka se aika, jolloin ruokaa voi oikeasti saada.

Kahvittelun jalkeen oli lisaa orientaatiota ja infoa esimerkiksi huomisesta paikallisvaikutteisesta ruokailusta jonka yliopisto meille jarjestaa. Siella on esityksia, ruokaa ja juomaa ja tietenkin tutustumista muihin vaihtareihin (jotka muuten on mukavia ellen ole sita viela taalla sanonut). Ootan sita kun kuuta nousevaa. Samoin ootan viikon paasta viikonloppuna jarjestettya retkea johonkin kylaan, jossa olemme yota ja syomme yms. Paasemme myos katsomaan niita otsikossakin mainittuja elaimia jonnekkin luonnonpuistoon tai jotain (Game resort) en oo ihan varma mita se on suomeksi.

Mutta siis ainakin sellaista on tiedossa. Huomenna pitaisi menna kauppaa hakemaan vahan tarvikkeita ja ruokaa, koska ma oikeasti naen nalkaa. :) Nyt on onneks vahan tottunu noihin aikatauluihin, mutta huomennakaan ei ole aamiaista tiedossa, eli yhella myslipatukalla pitais elaa siihen yhteen asti, jolloin on taas kahvittelua tiedossa.

A ja o-kirjainten pisteet siis puuttuu siksi, etten kayta nyt omaa konetta. Toivottavasti ensi kerralla, mutta en usko. Afrikan meinigilla siihen voi menna viikko tai kaksi, mutta toivottavasti nyt ei ihan sita. Onneksi se ei jostain syysta mua haittaa. Meinaan se venailu. Suomessa mulla ois leikannu liinat kiinni aika paivia sitten, mutta ma osasin odottaa tata, eli olen totuttanut itseni siihen ajatukseen etta sita on luvassa. Paljon.

Mutta ma taidan nyt painua pehkuihin kun on viela vahan tuota univelkaa. Aamulla 8.30 pitaa olla orientaatiossa ja sit se on menoo koko paiva. Kaupassa olis pakko paasta kaymaan, mutta jotenkin tuntuu ettei se huomenna(kaan) onnistu. Mutta onhan tassa aikaa. :)

Kristiina

Päivä 2

Ensimmäiset päivitykset siis Botswanasta. No, lennot meni hyvin, sain kahdessa koneessa kolmesta ikkunapaikan ja olin tyytyväinen. Yöllä en kyllä nukkunut kun ehkä pari tuntia, mutta kattelin sitten sinkkuelämään leffan uudestaan ja kuuntelin musiikkia. Afrikkaan saavuttuamme etsimme miestä/naista, jonka piti tulla meitä vastaan. Vaikka kahdesti tulostamme ilmoitimme, ei sellaista siellä näkynyt. :) Onneksi olin aktiivinen ja seurasin yhtä miestä ja kahta naista ja kysyin että mihin ne menee. Toinen naisista oli myös vaihtari, joka oli jo ehtinyt soittaa yliopistolle ja kuulla että vastassa ei olla ja mennään jollain sunhotellin kyydillä tiettyyn pisteeseen asti ja sinne meitä tullaan vastaan. No päästiin siis sille hotellille ja sinne sitten tuli yliopiston väkeä meitä noutamaan. Eka päivä oli raskas ja pitää ehkä myöntää että ensimmäinen (oikeesti tosi lievä) kulttuurishokki tuli huoneeseen päästyä. Ei saatu Eevan kanssa yhteistä huonetta ja sit vähän ahdisti. Ei huone (joka toisaalta monia voisi ahdistaa) vaan koko vaihtohomma. Mietin vain että mihin mä nyt itseni tungin. Mutta se meni onneksi ohi ja tänään on ollut jo tosi kivaa. Mulla loppuu nyt akku kun en oo saanu vielä adapteria, eli jätän kirjottelun tähän ja jatkan sitä sit myöhempänä. Mutta Laura, hengissä ollaan ja hyvissä voimissa. :)

Torstai 8.7. klo 15.32 Koiviston kotileipomon kahvilassa on hivenen hiljaista. No, onpahan ollu aikaa miettiä matkatavaralistaa, josta olin unohtanut mm. puhelimen laturin ja sykemittarin, mutta onneksi ystäväni Laura muistutti näistä tuikitärkeistä vempaimista. Niin. Pakkauslistaa on siis tehty Eevan pyynnöstä, ja onhan se ihan hyvä olla olemassa sitten kun pakkaamisen aika koittaa. Ostin vähän aikaa sitten rinkan matkaa varten ja oon tullu siihen tulokseen että se on hyvä valinta laukuksi. Minähän en matkalaukkua jaksais kannella. Eevaa tosin hirvitti rinkan tilavuuden pienuus (65l) ja se puhu muistaakseni 80l:n rinkan ostamisesta. :) Mä en usko että mun rinkka tulee ees mennessä täyteen. Sehän olis muutenkin kyllä ihan suotavaa jotta sitten takaisin sais tuotua mahollisimman paljon kamaa, mutta katsellaan.

7 päivää olisi töitä jäljellä ja sitten viikko lomailua (=asioiden hoitamista ja reenaamista teräsmieskisaa varten) ja sitten lähteekin jo lento! :) Vähän kyllä hirvittää tehdä matkaa 17 tuntia!!! On siinä pari vaihtoa, mutta ei kamalan pitkillä väleillä, eli koneessa saa istua ainakin 14 tuntia. Täytyy ostaa muutama ristikkolehti ja tehdä niitä. Tai jos jollain on hyviä vaihtoehtoja ajantappamiseen koneessa niin ehdottaa saa. Läppärissä on niin huono akku, että sitä en aatellu käsimatkatavaroihini ees laittaa.

Palatkaamme asiaan!