maanantai 13. syyskuuta 2010

Lakkoillaan, no ei sittenkään, mutta jos sittenkin...

Unohtakaa siis kaikki mitä olen kertonut opettajien lakosta. Ainakin liittyen siihen koska se alkaa, koska se ei siis alkanut tänään. Huomenna vissiin. Ehkä, kenties. Mene ja tiedä, mä kirjotan tänne siitä seuraavan kerran sitten kun se alkaa. Jos se siis ees alkaa.

Meidän viikonloppu oli tylsän rauhallinen. Ainoa poikkeus oli lauantai-ilta, jolloin minäkin sitten puolipakolla pakotin itseni lähtemään erääseen baariin jossa en vielä ollut ollut. Baari oli Bull and Bush ja se oli aika kiva paikka. Me mentiin sinne aika ajoissa, jottei tarvinnut maksaa niin paljoa sisäänpääsyä kun myöhemmin tarttee, joten paikalla ei alkuillasta ollut vielä paljoa porukkaa. Sellaiselle ihmiselle kuin minä (ei tykkää tosta baareissa tanssimisesta) paikka oli tosi miellyttävä. Siellä oli paljon istumapaikkoja ja baari myös ulkona, eli ei tarvinnut kuunnella musiikkia niin kovaa että korvat särkyy.Tapasimme siellä Kanadalaisen naisen ja Etelä-Afrikkalaisen miehen, jotka molemmat opettavat täällä kansainvälisessä koulussa. Ne oli tosi mukavia ja siltä Etelä-Afrikkalaiselta mieheltä saatiin mukavasti tietoa myös meidän mid-term break -suunnitelmia varten. Mitä siis Etelä-Afrikassa kanttii tehä ja mitä ei. Pidot oikeastaan vasta alkoivat kun loppu vaihtariporukka tuli paikalle. Ne oli ollu LingaLongassa juhlimassa jenkkiläisen Justinin synttäreitä ja oltiin sitten sovittu että tavataan loppuillasta B&B:ssa. Justin sitten löysi paikasta biljardipöytiä ja muahan ei kauaa tarvinnu yllyttää pelaamaan. Pelattiin siinä paras kolmesta kierros ja mukavan ensimmäisen voiton jälkeen taivuin kaksi seuraavaa peliä, eli vähän niin kun hävisin koko homman, mutta se ei haitannu, koska ekan kerran mulla oli oikeasti hauskaa kun me lähdettiin jonnekin ulos! Sit pelailtiin vielä neljäskin peli, joka oli ihan jäätävän onneton näytös. Se itseasiassa taisi päättyä tasan, koska kumpikaan ei vaan saanu sitä lopetettua ja sit loppujen lopuksi koko baarin väki venasi meidän pelin loppumista. :)

En huomannu kattoa kelloa kun lähettiin B&B:sta, mutta kun olin pesujen jälkeen sängyssä, kello oli 3! Siis kolme! En oo kertaakaan täällä valvonu niin myöhään. Mutta oli todella mukavaa.

Ensi lauantaina on meidän kuoron eka oikea konsertti. Me lähdetään jo perjantaina Ramotswaan, jossa perjantaina vielä vähän reenaillaan ja sit lauantaina on konsertti. Vielä en tiedä että mihin aikaan, mutta eiköhän se huomenna tai viimeistään torstaina selviä. Mä oon kahdet viimeiset kuorotreenit vaan istunu sivussa tän mun flunssan takia ja kirjoitellu sanoja, mutta oon tullu siihen tulokseen että se on ollu ihan fiksua. Siis se sanojen kirjoittaminen, ei flunssassa oleminen. Se ei oo kivaa, ei sitten ollenkaan. Nyt siis tietää ees vähän että mitä sitä pitäis sanoa kun ne on jossain ylhäällä. Vielä kun saisi aikaiseksi ne opetella ulkoa... Siihen tosin voi mennä tovi. :)

Ja kuoron ensimmäisen virallisen esiintymisen vuoksi ostin tänään myös esiintymisasuun kuuluvat perinteiset nahkakengät. Oikein karvojen kera. Tosin mä yritin kyllä löytää mahdollisimman hillityt yksilöt. Niitä saa meinaan myös todella karvaisina...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti