Päivä 20. Myös 18 ja 19 jatkuu

Sunnuntaiaamuna aamiaisen piti olla pöydässä kahdeksan aikaan. Saatiin me sillon kahvia, mut itse aamiainen tuli sit pikkuhiljaa ripotellen siihen puoli ysiin mennessä. Aamiainen oli erilainen kun mihin oon tottunu, mutta hyvä. Tarjolla oli leipää, jonka päälle sai laittaa munakokkelia, papumuhennosta (tai jotain sinnepäin) ja jauhelihapaistosta jossa oli vähän kasviksia joukossa. Sitten pöytään ilmestyi fatcakeja, eli munkkeja ilman sokeria. Täällä ne on suurinta herkkua, mä tosin tykkään niistä vaan kun saan dippailla niitä sokeriin, mutta kuitenkin. Sit oli vielä jotain puuron näköistä, joka oli ihan taivaallista. Jos tossa ruokalassa tarjoiltais sellasta niin voisin käydä siellä vaikka joka aamu.

No sitten viime päivityksen lopetukseen eli: Dr. Livingstone, I presume?

No ei ihan, mutta vierailimme siis Livingstonen puun alla, joka oli kertakaikkisesti massiivinen, Se näytti ihan kahtia jakautuneelta puulta, jonka molemmista haaroista kasvoi satoja uusia puita. Oli kyllä tosi näyttävä näky ja oli kiva tulla kuvatuksi tuon puun alla. Ennen puun luona vierailua kävimme katselemassa yli 2000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia jotka ilmeisesti bushmannit olivat paikalle maalailleet. Mä arvostin sitä että vanhojen maalauksien päälle ei oltu vedetty uutta maalia, mikä kuitenkin aiheutti sen että paikoitellen sai olla tosi tarkkana että missäs se ukkeli nyt oli vai oliko sitä ollenkaan. Kallio oli kaunis, ja todella oudossa paikassa koska siellä ei oikein muuta sen näköistä maastoa sitten ollutkaan.
Tämän jälkeen jatkoimme matkaa kohti Mokolodi reserveä jossa siis olin jo kertaalleen vieraillut. Eläimiä ei tällä kertaa näkynyt niin paljoa kuin viimeksi, mutta näin mä vilahduksen muutamasta uutuudesta, eli seeprat laukkas muutamassa sekunnissa piiloon meiltä, samoin kuin padolle juomaan tuleet paviaanit. Mutta ne oli isoja ne. Muutamassa otoksessa niiden hahmot näkyy, mutta laitan kuvia sit kun on oikeesti sellasia mistä saa selvää. Ajelimme onneksi vähän eri reittejä kun viimeksi ja päivän kohokohta taisi olla lounas joka meille tarjoiltiin puiston alueella. Se oli sairaan hyvää, ja voin sanoa että sain parasta jälkkäriä ikinä! Uunissa paistettuja omenanpaloja sokeri-jauho-voi kuorrutteella ja vaniljakastiketta päälle. Se oli aivan kuin Suomessa. Ihanaa!
Eläimistä pitää vielä sen verran sanoa että mä sain taas varmaan viis kuvaa Bumbasta, mutta ne on niin perhanan nopeita, että en hyväksy yhtäkään niistä tänne blogiin. Vielä mä sellasen kuvan saan missä ne näkyy kunnolla.

Safariajelun ja lounaan jälkeen meidän piti vielä mennä uimaan jonnekin, mutta aikataulu kun taas oli vähän hukassa, jätettiin se pois ohjelmasta ja lähdettiin takas yliopistolle. Tämä sopi minulle vallan hyvin, sillä näin ehdittiin ekoihin kuororeeneihin, joihin siis mentiin kapsäkin kainalossa koska ei ehitty käydä heittämässä niitä kämpille. :)

Kuororeenit oli oudot, ihan sairaan hauskat ja väsyttävät. Väsy johtui varmasti takana olleesta reissusta, mutta mä tykkäsin siitä touhusta ihan oikeesti. Haastetta oli kun ei ollu mitään nuotteja ja kaikki biisit yhtä lyhyttä fraasia (my home is far away) lukuunottamatta laulettiin setswanaksi. Kuoron edessä kävi kaksi johtajaa, joista toinen oli aika tiukkis, mutta ihan oikeassa se oli, aika laiskaa laulu silloin oli. Mulle kaikki altot oli tosi ystävällisiä. Olin siis kahden tytön välissä, joista molemmat autteli mua niin paljon kun pystyivät, tosin mulla oli hieman ongelmia laulaa sen toisen vieressä, kun sen laulu oli koko ajan tosi pahasti matalaa. Siinä ei sit oikein tienny että laulaako sen kanssa samaa ääntä vai yrittää piipittää sitä oikeaa. Täällä siis kaikki laulaa oikeasti tosi kovaa. Johtajilla on täysi työ saada kuoro laulamaan hiljaa. Ja nyt on pakko sanoa että on aika kiva laulaa kuorossa jossa oikeasti varmasti puolet laulajista on miehiä!!! Voitteko uskoa! Ja bassot on ihan sairaan hyviä. Vetävät kyllä niin fiiliksellä että oksat pois.

Kuoron jälkeen olo oli väsynyt. Niinpä sain aikaseksi tuon lyhyen eilisen päivityksen ja menin ajoissa nukkumaan.

Tänään lenkin jälkeen jopa odotin kylmää suihkua, koska täällä alkaa oikeasti ilma lämmetä ja nopeasti. Menin siis toiveikkaana suihkuun ja kappas, ei vettä. Ei sitten yhtään. Otin siis ensimmäisen kosteuspyyhesuihkun täällä olo aikana. Ei hirveän miellyttävä kokemus, mutta menee paremman puutteessa. :)

Meillä oli taas Basic instrumental skilssiä ja kyllä se nyt niin on että mut ja Eeva on tuomittu olemaan siellä kaksin. Ne ei musta ees sais järjestää kurssia ilman kolmatta osallistujaa, mutta varmasti (valitettavasti) siinä tehdään poikkeus koska me vaihtarit ollaan siellä. :( Mä luopuisin mielellään niistä 4:stä creditistä jos mun ei tarvit käydä siellä...

Sit käväisitiin kaupoilla josta tuli sit kamala kiire takas kun seuraava luento alko kolmelta. Oli ihan hirveetä mennä sinne luennolle, koska oikeasti juoksin sinne ja tänään on ollut todella kuuma. Onneksi oli vettä mukana.

Käytiin me Eevan kanssa tutustumassa myös kirjastoon. Tavattiin siellä ensin yks ihan nuija nainen joka oli naama vääränä kun tuotiin laukkumme kirjastoon. Ne piti viedä kirjaston ulkoseinäsä olevalle luukulle josta sit sai narikkalapun sitä varten. Kun mä olin sillä luukulla, niin näin siellä sisällä lapun jossa luki: "Dear visitor, leave your bags in here before entering the library". Tämä iso kyltti oli siis siellä paikan sisällä, ei niin että sen voisi nähdä mistään kauempaa. Järkevää!

No sit takas kirjastoon ja me varmaan näytettiin niin tyhmiltä seistessämme siinä aulassa. Onneksi sitten siellä oli myös yksi kiltti vanhempi kirjastotäti joka naureskeli sille miltä me näytettiin (siis se hölmistyny homma) ja neuvo sitten mihin meidän pitäisi mennä. Se oli mukava täti se.Tässä ollaan minä ja mun kämppis Charlene Mokolodin safariajelun jälkeen. :)