sunnuntai 15. elokuuta 2010

Päivät 18 ja 19

Mikä viikonloppu!

Mulla on niin paljon kerrottavaa, että kerron nyt toivottavasti ees puolet ja vaikka huomenna enemmän. Olen siis haltioissani mutta silti sangen väsynyt ja haluaisin tänään myös vielä nukkumaan.

Lauantain lähdön piti tapahtua klo: 8.30. Erinäisistä syistä lähtö viivästyi vähän eli klo: 9.30 starttasi bussi tuosta Las Vegasin kulmalta. Suurin osa porukasta oli ollu juhlimassa edellisenä iltana, joten he myös nukkuivat noin parituntisen matkan ajan. Mä en nukkunu ja oon tosi tyytyväinen. Melki pari tuntia sain katsella ohi meneviä kyliä ja tulin siihen tulokseen että on mukava nähdä Botswanaa myös linja-autosta käsin. Näin paljon erilaisia taloja ja tuntu että sai edes jonkinlaista käsitystä siitä miten porukka täällä asuu ja elää. Aaseja oli kaikki tienpientareet pullollaan ja näin myös aasivankkureita. Tai siis jotain mitä suomessa vois vetää hevoset, mutta täällä ne on korvattu kolmella tai neljällä aasilla. Pääasiassa näiden vaunujen kanssa kuljetettiin puutavaraa. Siis luonnosta kerättyjä polttopuita. Teiden varsilla näkyi myös ihmisiä jotka kanto samaisia puita niputettuna päänsä päällä. Ne siis oikeesti kanniskelee tavaroita niin. Mutta sen mä periaatteessa tiesin jo aikasemmin, koska kerran yhden aamulenkin aikana yks ilmeisesti siivooja kantoi vessapaperirullasäkkiä samalla lailla.

Matkasta voisin kertoa muutakin, mutta nyt on pakko mennä eteenpäin. Kylä johon me mentiin oli nimeltään Kanye. Kaikkien tyttöjen oli pitänyt pukeutua mekkoon, koska menimme paikalliseen Kgotlaan vierailemaan ja kuulemaan kulttuurista ja perinteistä. Siellä meitä odotti kaksi vanhaa (toinen 80, mut en ois uskonu) miestä pukeutuneina perinteisiin nahka-asuihin. Me kultiin aika paljon siitä miten naimisiinmeno kylässä tapahtuu ja miten miehen vanhempien pitää lahjoa naisen vanhemmat lehmillä jotta avioliitto voidaan solmia. Tämän lisäksi kuulimme ja näimme pienen demonstraation noitatohtorin tekemisistä. Tilanne oli siis sellainen että nuori nainen ei ollut vielä löytänyt miestä, joten vanhemmat olivat huolissaan onko tytössä jotain vikaa ja tuleeko hän koskaan saamaan miestä. No, sitä sitten mentiin tohtorilta kysymään ja jossain ihmeellisen eläimen nahasta (siis eläin on kaivettu pois sieltä nahan sisältä) tehdyssä pussissa olleet luute kertoi vastauksen. Se nahkapussukka oli aika karmiva, se taitaa tossa kuvassa näkyäkin.

Saimme myös mahdollisuuden kierrellä pitkin kylää ja näin muun muassa sen miten ne paloittelee nautaa ja tekee siitä ruokaa. Oli aika outoa nähdä rakaa lihaa roikkumassa kuumassa auringonpaisteessa satojen kärpästen ympäröimänä. No, joo mä oon nähny sellasta ennenkin, mutta en niin suurissa määrin kun tuolla. Ruokahalu melkein meni hetkeksi, mutta ei siinä kauaa mennyt kun se jo palas takas. Me saatiin myös käydä muutamassa pihassa kylässä ja musta tuntuu että kaikilla täällä on kanoja. Sen lisäksi sitruunapuut pullotti sitruunoita. Teki mieli ottaa muutama, mutta en kehdannut. Me nähtiin jopa tän melkein pääjehun vaimo, joka sitten taas näytti aika vanhalta siihen mieheen verrattuna. Oletettavasti se vaimokin oli siellä 80 hujakoissa kuten mieskin, mutta nainen tosiaan näytti selkeästi vanhemmalta. Kylää kierrellessämme me törmättiin myös paikalliseen miesmarttakerhoon. Siellä ne puoliringissä istu ja söi puukon avulla lihaa naudanluusta. Melkein koko kävelyn ajan mitä kylää kierrettiin, meitä seurasi lapsilauma, joka lisääntyi joka kadunkulmasta kääntyessämme. Niille on ihmeellistä nähdä valkoihoisia, varsinkin niin suurissa määrin kun mitä meitä oli. Mutta ne on kyllä harvinaisen söpöjä.

Vierailun päätteksi kaikki miehet toivotettiin tervetulleiksi kylään ja naisille sanottiin että voi vaan valita miehen kenet haluaa naida ja jäädä sinne. :)

Vierailun jälkeen jatkoimme matkaa padolle jossa meille tarjottiin lounasta. Se oli ihan sairaan hyvää. Oli ihan kahdenlaista salaattia ja kaikkea. Koko viikonloppu oli itseasiassa täynnä erittäin hyviä ruokia, mikä tähän asti ei ole ollut niin itsestään selvää.

Ruokailun jälkeen matkasimme jonkin verran takaisin päin ja menimme suoraan pieneen kylään jossa vietimme yön. Mä olin onneksi aktiivinen ja viittasin oikeassa kohtaa, eli pääsin yöksi toiseen kahdesta perinteisestä majasta. Siellä nukku 9 tyttöä ja osa tytöistä ja kaikki pojat joutu nukkumaan pihalle pystytetyissä teltoissa. Iltaohjelmana oli paikallisten "mammojen", kuten he itseään kutsuivat, esityksiä ja tanssia. Naiset näyttivät meille paikallisia askareita, joita mekin saatiin koittaa ja sen lisäksi erilaisia tansseja ja biisejä. Siellä oli joukossa jopa yksi mitä mä oon laulanu suomessa. Hyvä Jyväskylän yliopisto! Oli mukavaa kun osas ees vähän laulaa mukana. Kaiken kaikkiaan ilta oli mukava. Me istuttiin ison nuotion ympärillä ja kasin jälkeen mentiin illalliselle. Kuten jo sanottu, koko viikonlopun ruoat olivat hyviä, niin myös tämä illallinen. Sit olikin vapaata aikaa sen jälkeen ja melkeinpä kaikki nautti nuotin lämmöstä ja parin tyypin kitaransoitosta.

Mä olin varmaan ekojen joukossa ketä meni nukkuun, mutta se oli aika hyvä päätös koska kaikkien muiden kärsiessä kylmyydestä, mä en palellu en sitten koko yönä. Majapaikassa oli ihan uskomattoman ihanat paksut huovat, jotka piti mut lämpimänä. Musta tuntuu että kaikki muut oikeasti paleli paitsi mä. Mutta kait se sitten on se suomalainen sisu mikä siinä auttaa. En tiedä.
Dr. Livingstone, I presume?

No ei, mutta siitä lisää huomenna.

3 kommenttia:

  1. HYVIÄ KUVIA PAIKALLISISTA! Kiva katsella niitä.
    äiti

    VastaaPoista
  2. oikeesti vähän hienoa että saa nähdä ja kokea kaikkea tuollaista paikallista. Mä oon tosi iloinen ja ylpeä susta kun menet mukaan juttuihin niin innokkaasti. Ei kai tuollaisessa paikassa mitään voisi kokea jos vain nyhjöttäisi kämpillä ja odottaisi että joku tuo kokemukset eteen. Me ollaan Ninnin kanssa Höytölässä tämä viikkoa nauttimassa maaseudun rauhasta ja ikaalilaisista :) eilen poimimassa karviaisia mökillä Luhalahdessa.

    VastaaPoista
  3. Täällä on ihan kiva viikonloppuisin tehdä kaikkea erilaista kun yleensä joku aina järkkää jotain. Mä oon siinä vähän laiska, mutta meen mukaan innokkasti jos se auttaa... :)

    Puolentoista viikon päästä ois Victorian putouksilla puolimaraton johon muutama tyttö on lähdössä. Mua houkuttelis se niin vietävästi, mutta vähän pelottaa että onko se itsensä tappamista näissä keleissä... Mutta katsellaan mitkä on fiilikset ensi viikolla. Ja mitä Liisa tuumaa. Kysyin sen mielipidettä kun se on kuitenkin sairaanhoitaja. :)

    VastaaPoista