tiistai 24. elokuuta 2010

Minä en tykkää pelata jalkapalloa.

Tässä kuvassa on joku nuori tanssiryhmä jonka jo toista kertaa näin River Walkilla. Ne tanssii just perinteisiä tansseja, kuten puvuistakin pystyy huomaamaan. Tollaset nilkkahipsuttimet mäkin ostan kun pääsen hinnasta sopuun myyjän kanssa. :)

Meillä ei ole kahteen päivään ollut Basic instrumental skilssiä ja se on ollut mukavaa se. :) Vähän eläteltiin toiveita ettei sitä ois huomennakaan, koska se on ainoa kurssi mitä meillä keskiviikkosin on, mutta ei nyt sit ollu onni myöten...
Mutta tiedättekö mitä sain tänään!!! Kitaran. Siis ihan Yamaha C-40 -kitaran! Ja kyllä voi siis pienestä ihminen olla iloinen (vaikka sillä kitaralla olikin iso koppa). Pidän sitä hyvänä asiana myös siksi, että yleisen itsensä viihdyttämisen lisäksi, kun mulla ei ole muita soitinvaihtoehtoja tässä vieressä mitkä voi käteen ottaa, voin oikeesti tullakin soittaneeksi kitaraa ja parantua sen soitossa. Tai ainakin voin toivoa niin.

Tänään kuororeenien jälkeen oli taas vuorossa vaihtareiden jalkkista (parilla tummaihoisella vahvistuksella). Jalkapallo on mukava laji seurata, mutta jotta sen pelaamisesta voisi oikeasti nauttia, pitäs olla pallonhallintataitoja, joita minulla selkeästikään ei ole... Mutta hyvänä puolena sinne menemisessä oli se, että sain tietää lentopallo"seuran" harjoitusajat ja sen että sinne saa mennä koska haluu. Ne reenaa kevyet 5 kertaa viikossa. Se ei kyllä täällä oo mitenkään erikoista. Musta tuntuu että tällä yliopistolla on kaikille mahdollisille lajeille ja poliittisille jutuille ja eri taiteenmuodoille omat ryhmänsä.

Tässä muutamia esimerkkejä mihin oon törmänny.
Swimming club, science club, history club, choir, volleyboll club, netboll club, aerobic club, tennis club, political club, poetry club... Ja lista jatkuisi vielä pitkään jos mun muisti ois parempi. Mutta siis pointti on se, että jos haluaa harrastaa, niin täällä se kyllä onnistuu. Harmi on vaan se, että esim. noissa urheilujutuissa musta on reenit tosiaan joka arkipäivä ja kaikilla samaan aikaan (kyllä, täällä on massiiviset urheilukentät niitä varten). Mutta toivottavasti joskus pääsen altaalle uintiklubin aikaan niin näen vähän että mitä ne siellä tekee. Torstaina aattelin mennä katteleen sitä lentistä.

Uimisesta piti sanoa että huomenna vihdosta viimein pitäs käydä testimässä altaan vesi ja lämpötila. Olen kuullut huhuja, että vesi on t-o-d-e-l-l-a kylmää. Se siis johtuu siitä, että allas on ihan ulkosalla eikä siinä tietenkään oo mitään lämmityssysteemejä koska eihän näissä keleissä niitä tarvitse... :)

Nyt sit täytyy omistaa tämä kappale mun appiukkokokelaalle. :P Kuulin että lueskelet mun blogia ja se lämmitti sydäntä. Varsinkin kun kuulin ettet paljoa muita nettisivuja kattele. Kiitos siitä. :)
Tässä on kampuksen kirjaston edessä tönöttävä taideteos. Se kuvaa sitä miten Gaboronen yliopisto on saanut alkunsa. Tarkoituksena on siis kuvata sitä että yksittäiset maanviljelijä/ihmiset ovat joutuneet jokainen luovuttamaan yhden lehmän sitä varten, että yliopisto/koulutus voitiin aloittaa. Sittemmin tietty lehmät myytiin koska eihän niillä voi rakentaa eikä ne ketään opeta, mutta sellasesta siis on yliopisto lähtenyt liikenteeseen.

Mä aattelin heittää itselleni haasteen huomiselle. Juoksulenkki, kylmä suihku, aamiainen ja pyykkäys ennen klo: 11.00 alkavaa luentoa. Se ei muuten olis mitenkään ees haastavaa, mutta tuolla pyykkilässä ei koskaan tiedä kauanko kone pyykkejä pyörittää ja että käykö hyvä vai huono säkä kuivaajan kanssa. Mutta sinne on siis mentävä, koska nyt loppuu kertakaikkisesti vaatteet mitä käyttää. :)

5 kommenttia:

  1. On se hyvä, että olisi omasta takaa opas, jos Liisan kanssa tullaan Botswanaan. Liisa miettii vielä asiaa. Nähtäisiin omin silmin monenlaista, mistä olet kertonut ja kuvia näyttänyt.

    äiti

    VastaaPoista
  2. Juu Laura, kiinnitettiin Eevan kanssa samaan asiaan huomiota. Ja tyttö oli kuin ei olis mitään normaalista poikkeavaa meneillään. Meistä se oli vähän outoa, koska ei olla tollaseen aikaisemmin törmätty. Mutta ilmeisen normaalia heille, kun olivat vilkkaan kauppakeskuksen tiloissa tanssimassa... Mutta toi tyttö oli ainoa ilman yläosaa.

    VastaaPoista
  3. Hei Ristiina

    En ole aloittanut oppariani vielä. Tarkoitukseni oli aloittaa se kun työt loppuvat. Työt loppuivat viime yönä ja ennen kuin olin päivällä herännyt oli jo tullut viesti "Tarjoamme sinulle töitä vuoden loppuun, jos niin haluat. Sopimus odottaa täällä ja on allekirjoitustasi vailla". Olis ne voinu eilen jo ilmottaa ni oisin säästyny kaapin tyhjentämiseltä ja työvaatteiden sekä kulkuluvan palauttamiselta. Tyypillistä tolle firmalle...

    Kyl mä silti sen pestin otan, mut jos olisin kusipää ni "harkitsisin" muutaman päivän ni alkais paniikki nousemaa sielläki päässä kun ei ehtis enää hakemaa ja opettamaa uutta työntekijää 4.9 alkaviin töihi:D
    Enpä taida kuitenkaa jaksaa tehdä kiusaa.

    Nyt aion kuitenkin alkaa tekemään sitä opparia töiden lomassa. Kesällä oli niin paljon noita teräsmieskisoja ettei aika riittänyt. Aionkin heti tämän jälkeen luoda työpöydälle kuvakkeen "opinnäytetyö". Ja jatkaa siitä 1-2 viikon kesälomani jälkeen:D

    äidin siskon poika

    VastaaPoista
  4. Vai että liikaa teräsmieskisoja kesälle. No, ymmärrän. Mutta vähän siistiä että sait töitä! Onneksi olkoon niistä! Ei taida teidän firma olla ainoa joka noin venyttelee ja vanuttelee päätöksiä. Mutta ehkä vaan otat paikan vastaan ilman viivyttelyä. Sit olis kamala kun ne löytäiskin siihen jonkun toisen.

    Mutta koitahan nyt sit alotella sitä työtä ni voin sit ekan kerran oikolukea sen (kirjoitusvirheiden osalta siis) sit kun pääsen takas Suomeen. :)

    VastaaPoista