Päivä 14

Meillä on ollu tänään taas erikoinen päivä. Aamulla jo ysiltä piti olla musaluokassa sopimassa aikataulua etnomusikologian kurssille. Ekan kerran meidän kanssa siellä oli myös paikallisia! Ihanaa. Ehdin muutaman nimenkin kysäistä ennen kuin herra Phibeon rupesi puhumaan, mutta enhän mä niitä muista. Mutta niitä paikallisia toivotaan myös kovasti basic instrumental skillsseihin, sillä ruvetaan Eevan kanssa pikkuhiljaa kyllästymään. Tavattiin siis tokaa kertaa mr. Phibeon. En oo kirjoitusasusta ihan varma, mutta toinen musiikinopettaja siis kyseessä ja ainakin näin lyhyiden ensivaikutelmien jälkeen vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Mr. Phibeon piti mua ja Eevaa alusta asti tärkeinä oppilaina (ihan en ollu kärryillä että miksi) ja sit tunnin päätteeksi päästiinkin esittelykierrokselle ympäri kasvatuslaitosta. Se oli vähän outoa ja näytti siltä ettei ne ihmiset ketä nähtiin ees välittäny siitä oisko meitä esitelty vai ei. Mutta esittäydyttiin sitten kuitenkin. Ja niin, siitä tunnista piti sanoa että sehän ei ollut mikään tunti vaan ihan vaan aika millon piti sopia etnomusikologian tunneista. Eihän siinä sitten mennyt kun tunti ja vartti. :) Ihan kamalaa. Kaikilla oli eri aikataulut joiden kanssa jahkailtiin ja kukaan ei voinu mistään kohtaa joustaa millään lailla. Tuli niin Suomi ja Jyväskylän yliopisto mieleen. Siellä vaan sitten opettaja sanoo että tunti on silloin ja piste. Se tulee ken pääsee. :) Vähän jopa tänään ikävöin sitä...

Mentiin sit puuduttavien musatuntien jälkeen etsiin kahvilaa jonka piti olla yhdessä kampuksen hienoimmista rakennuksista. Siellä se olikin, mutta kahvilasta saa siis vain pikakahvia... :) Ikävä musicaa!!! Mutta ostettiin sitten vettä ja donitsit kun oltiin molemmat lahjakkaasti unohdettu vesipullot tältä päivältä. Mun ostokset makso 6.75 pulaa ja annoin naiselle 10pulaa käteen. Hän naputteli luvut koneelle ja sitten rupesi palvelemaan Eevaa. Kysyin että missä mun vaihtorahat on niin hän vaan sanoi ettei hänellä ole vaihtorahaa. SIIS MITÄ! Ei se tarjonnu vaikka juomaa tai jotain vastineeksi siitä reilusta kolmesta pulasta vaan yksinkertaisesti ois antanu asian olla. No, onneks siihen tuli toinen asiakas, joka makso kolme pulaa jostain eli mä sit sain sen kolme pulaa takas. Ihan uskomatonta. Ei mulla oo nyt vaihtorahaa niin et saa niitä... Ok, toimisipa sama Suomessa. Sori, mulla ei nyt oo kolikoita niin et saa rahojas. Kyllä meitä Eevan kanssa nauratti kun lähettiin "kahvilasta" pois.

Meillä oli myös kaksituntinen Setswanan luento ja voin sanoa että mä taidan olla liian vanha kielten opiskeluun. Eka tunti meni ihan ok, mutta toisella en jaksanu keskittyä enää ollenkaan. Numerot on tehny niiiin vaikeiksi että oksat pois. Jos haluan sanoa ihmisille että olen 25-vuotias, se kuuluu seuraavasti: Ke na le dingwaga di le masome a mabedi le botlhano. Ja näistä kaikki tuosta le masomesta eteenpäin tarkoittaa kahtakymmentäviittä...

Se on siis yhtä pöllöä kuin se että nämä kilit tai vuohet (whatever) syö tuossa yliopiston aidan vierellä harvase päivä. Täällä on niin outoa kun kaikki eläimet vaan on missä sattuu ja ne voi olla tiellä tai sit tien sivussa... Mutta kukaan ei varmaan edes tiedä kenen ne on.

Tunneista selviydyttyämme (se todellakin vaati selviytymistaitoja) päätimme lähteä Game City Mall:ille. Varmaan suurin kauppakeskus ja sellanen turisteja eniten vetävä. Hyödyllisiä ostoksia:
Kuorimaveitsi, uimalakki (jota on pakko käyttää yliopiston altaalla, ja jonka sain tuolta alle puolella siitä hinnasta mitä siitä ois pitäny pulittaa yliopistolla), leikkuulauta ja mun uusi ihana hamonen!

Kyllä mä tiedän, moni ajattelee että mitäs hittoa, Kristiina ja hame. No, siihen löytyy selitys. Meillä kun on sitä etnomusikologiaa jossa mennään niihin kyliin, niin sinne ei sitten tytöt housuissa pääsekään, vaan tarvitsee olla pukeutunut hameeseen. Eli mulla on uusi ihana hame.