Viime viikon eläimistö.

Mun on ihan pakko tehdä oma päivitys viime viikon eläimistöstä. Näimme kaikenmoista ja koitin ikuistaa sen kaiken, osin hyvällä, osin huonolla menestyksellä kameraani.

Tässä kuvassa nähdään jo aikaisemminkin tutuksi tulleita sarvikuonoja. Niitä oli Hlane reservellä Swasimaassa paaaaljon. Mutta katsokaapas tarkemmin, mitä näkyy taustalla. Kyllä, virtahepoja!!! Mä olin niin onnessani kun näin virtahepoja. Siellä ne kelli vedessä. Harmi vaan etteivät aukoneet suutaan sen vertaa että oisin saanu parempaa kuvaa. Mulla on myös yks ihan huippukuva siitä miten kaksi sarvikuonoa juoksee peräsuoli pitkänä meitä karkuun, mutta halusin nyt yhdistää samaan kuvaan sekä hipot että rhinot.

Toinen Hlane reserven erittäin miellyttävä tuttavuus oli norsuperhe. Koko porukka hiljenty kun seurattiin niiden käppäilyä maastossa. Harmi on se, että kuva on heikko. Kamera tarkensi tietty noihin pieniin oksiin norsujen edessä, mutta ainakin mä nään sieluni silmin miten ne tallustelee maastossa. Ja toi pienin niistä oli niiiiin söpö. Siellä oli siis äitinorsu, isänorsu ja vauvanorsu. :) Lupaan vielä pohjoseen mennessäni saada täydellisiä kuvia norsuista. Ne oli muuten pienempiä kun mitä muistin niiden olevan.

Tämä tuttavuus saattaa olla valkoinen Njala, mutta en ole asiasta ollenkaan varma. Valkoisia eläimiä en siis tätä ennen ole täällä nähnyt. Ja tää kaveri liikkuin normaalin Njalan kanssa, eli ehkä se vaan oli albiino.

Ekaa kertaa elämässäni mä sain myös nauttia aamiaista strutsien kera. Ne oli oikeasti alle kymmenen metrin päässä meistä. :) Tämä tapahtui siis Nisela safaris:sa, jossa yövyimme beehiveseissä. Aamu oli poikkeuksellisen ja samalla ihanan kylmä. Oikein piti hakea neule päälle ettei paleltanut.

Tässä paikallinen pingviini. Tai paras kuvani niistä. Niitä oli kauempana yhdellä saarella paljonkin, mutta tämä onneton oli päättäny tulla rantaan ja sit meni piiloon meitä puskien alle. Samaisen puskan alla oli mýös toinen yksilö, mutta se ei ollu ihan näin kaunis väritykseltään. Se oli oudon harmaa. Liekö ollut vanha tai sairas. Mä niin odotin näkeväni "normaaleja" pingviinejä, mutta tyytyminen oli näihin pieniin vekaroihin. Niiden liikkuminen oli kyllä hauskan näköistä.

Näitä ihme kanalintuja mä oon nähny paljonkin. En tiedä mitä ne on, mutta jos oon oikein ymmärtäny niin paikalliset syö niitä. Näitä on siis monissa pihoissa aidattuina, mutta nämä kaverit kipitteli ihan vapaana Simonstownissa.

Täällä on tosi kauniita ja mukavan kokoisia liskoja. Nämä yksilöt ei oo järin kauniita, mutta niitä näkyi paljon. Swasimaassa nähtiin liskoja, joilla oli ihan kirkkaansininen pää ja mua harmittaa että juuri ne liskot oli niin arkoja ettei niitä saanut kuvaan.

Cape Pointissa pienen pieni "chipmunk" (mä oletan että se on se, mutta en muista mikä se on suomeksi) nautti ateriaansa mättään päällä. Noi viirut sen päässä on kauniit. Kuva kanttii klikata suuremmaksi niin näette paremmin.

Tämä karvapallo näyttää vähän myyrän ja jäniksen sekoitukselta mutta oli rohkea kuin mikä. Lähimmät ihmiset oli ehkä puolentoista metrin päässä eikä se silti tehny elettäkään lähteäkseen karkuun.

Cape Pointissa oli heti alkuunsa kyltti joka sanoi: "Baboons are dangerous and attracted by food. Do not feed baboons." Ei niitä siellä niemen kärjessä näkyny, mutta paluumatkalla sitten senkin edessä. Ne tallusteli keskellä tietä niin ettei autolla meinannut ohi päästä ja parhaassa tapauksessa niitä oli kolme peräkkäin toisiaan sukimassa. Mä oon kuullu aika kamalia juttuja noista paviaaneista. Ne voi viedä laukun ihan käsistä ja sit on turha olettaa että sen sais takas. Charlene oli ollu kanssa Cape Pointissa lomalla ja sen tädiltä oli lähteny käsilaukku. Se oli sen saanu takas kun siellä ei ollu mitään syömistä, mutta se oli onnekas että paviaani tutki laukun lähellä niitä eikä vaikka kilsan päässä. :P

Eläinten lisäksi mulla oli pakko laittaa tänne tämä kuva ihan vaan luonnossa kasvavasta kallasta. Ja kaunis kalla olikin. Tähän törmättiin sillä wet sand beachilla missä käytiin uimassa.

Sitten asiasta kukkaruukkuun, mutta tärkeään sellaiseen. Tänään on koittanut SE päivä, mitä ainakin mä olen odottanut viimeisen kaksi kuukautta. Me saimme nähkääs jääkaapin. Kylmä vesi, olin melkein unohtanut miltä se maistuu...