Maun ja Old Bridge Backpackers

Kyllä oli mukavaa eilen palata takaisin Gabsiin. Harmi vaan että palaaminen tarkoitti myös sitä, että aamulla oli niin kuuma että heräsin sitten ennen kuutta enkä saa enää nukutuksi. Teltassa oli se hyvä puoli, että ei ollut aamuisin näin kuuma.

Sain tosiaan viikko sitten vieraita. Äiti ja Liisa tulivat katselemaan Afrikan elämää ja mä oon koittanu kaikkea mukavaa ja erilaista niille näyttää. Maanantai ja tiistai jouduttiin palloilemaan yliopistolla ja Riverillä, mutta keskiviikkona mentiin ensin shoppailemaan stationille ja sen jälkeen katselemaan eläimiä Mokolodiin. Mä olin tyytyväinen eläinsaldoon, sillä nähtiin oikeastaan kaikki se mitä sillä paikalla oli annettavaa ja vihdoin näimme seeprojakin niin läheltä että niitä pystyi kuvaamaan. Äiti siellä innostui sarvikuonoista niin että rupesi kiipeilemään auton sivua pitkin saadakseen niistä hyvän kuvan. Ja aina ennen ajoon lähtöä opas sanoo että autosta ei saa poistua eikä sen ulkopuolelle saa mennä. :) Ja opas siis joutui sanomaan että sinne ei saa kiipeille. Siihen äiti tokas että mä otan vaan yhden kuvan...

Keskiviikkoiltana menimme Lingaan perinteikkääseen naisteniltaan. Ruoka oli taas kerran tosi hyvää ja pitihän siellä sitten drinkitkin juoda koska ne on täällä niin halpoja. Äiti ja Liisa otti (mä siis niille tilasin) Kalahari Sky:t ja mä koitin mansikka daiquiria. Se oli tosi hyvää!

Mä olin jo keskiviikko aamuna tuonu kamani äitin ja Liisan Lodgelle, koska torstaiaamuna meillä oli aikainen lähtö kohti Maunia. Bussi starttasi aamulla kuudelta ja taksi haki meidät aamulla 5.15. Matka Maunille kesti 10 tuntia, mutta mä oon edelleen sitä mieltä että bussimatkustaminen on kivaa koska siinä näkee niin paljon ympäristöä ja maisemat vaihtuu koko ajan. Me nähtiin matkalla vaikka kuinka monta pyörremyrskyä. Ei ne mitään valtavia ollu, mutta kuitenkin sellasia että selkeästi näki mitä tuuli kuljetti mukanaan. Ja niitä oli siellä aroalueella todella paljon. Kuva näyttää paljon paremmalta isompana, eli suurentakaa niin näette paremmin. Tossa kuvassa on itseasiassa kaksi pyörremyrskyä yhtä aikaa. Toi isompi ja siitä jonkin verran vasemmalle pienempi.

Maunille saavuimme neljän kieppeillä iltapäivällä. Ensin menimme Spariin hakemaan ruokatarvikkeita tulevalle matkalle ja sitten nautimme jäätelöt kaupan parkkipaikalla. Siihen sattu sitten tulemaan myös yksi valkoinen nainen tyttärensä kanssa ja kyseli että mistäs me ollaan ja mitä ollaan tekemässä. Hän oli Zimbabwessa syntynyt ja asunut Zimbabwessa ja Atelä-Afrikassa kunnes vuosi sitten oli muuttanut perheensä kanssa Maunille. Ja ilmeisesti jos vaan voivat, sinne haluaisivat jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta täällä toi oleskelu vaatii melkoisia paperisotia. Hän oli myös niin ystävällinen, että tarjosi meille kyydin (mies ajoi) perheensä autolla meidän majapaikkaan. Olimme ikionnellisia, ja mä juttelin melki koko matkan perheen kahden lapsen kanssa. Ne kerto mitä kaikkia villieläimiä ja käärmeitä ne on täällä nähny ja teidän ois pitäny nähdä Liisan ilmeet. :)
Old Bridge Backpackers oli kaunis paikka. Se sijaitsi ihan suistoalueen vieressä ja meidän "walk in tent" oli mukavan iso ja sopivan avoin jotta tuuli pääsi teltan sisään. Melkein ensimmäisenä menimme nauttimaan kylmät oluet, koska päivä oli kuuma. Jos Gabsissa on kuuma, niin Maunilla on aina vielä vähän kuumempi ja siellä on myös kosteaa, eli toisin sanoen hikistä...






Mun mielestä kaiki tuossa paikassa oli kaunista. Siellä oli paljon kasveja ja esim. suihkutkin oli kuin oisit ollu jossain tropiikin keskellä kasvien ympäröimänä. Kaikki rakennukset (suihkut ja vessat) oli vuorattu vesikaislalla jota ne käyttää ilmeisen paljon rakentamiseen ja varattu-merkiksi ovelle (ei siis ovea) laitettiin naru poikittain. :) Mä tykkäsin paikasta todella paljon.

Siellä meille sanottiin että heidän vesi tulee kaupungin verkosta, eli se on juotavaa. Tätä me tietenkin uskottiin, koska miksi meidän pitäisi epäillä jotain mitä paikan työntekijät meille sanoo. Me sitten perjantaiaamuna ennen mokoro-reissulle lähtöä täytettiin kaikki pullot mitä meillä oli (saarella ei siis saanut vettä muuta kun joesta) ja survottiin ne laukkuihimme. Joimme tuota vettä myös illalla ja aamulla. Äiti sitten kävi vielä yhden viimeisen pullon täyttämässä jolloin joku mies sille sano että et kai sä tota vettä juo. Kukaan ei sitten viittinyt meille sanoa että paikka oli katkaistu vedenjakelusta ja vesi tulee suoraan vieressa virtaavasta joesta. Ja siinä kohtaa se vesi ei todellakaan ole puhdasta. Liisa meinas hermoromahduksen saada kun kuuli mitä vettä ollaan juotu. Siinä se pohti että riittääkö turistiripuli vai saatiinko salmonellaa ja kolibakteereja... Tais Liisan päivä kulua näitä juttuja pohtiessa.

No, kaadoimme sitten kaikki vedet pois ja ostimme vähän vettä paikan ravintolasta. Me tiedettiin ettei se vesi riitä meille alkuunkaan, mutta päätimme keittää ja juoda joen vettä, koska me kuultiin että siellä mihin me mokoroilla mennään, vesi on jo todella puhdasta.

Reissu siis alkoi vähän pelottavissa tunnelmissa (ainakin Liisan osalta) mutta mä nautin moottorivenekyydistä mokoro-stationille. Sinne ajeltiin noin tunti ja mokoro-station oli näkemisen arvoinen. Siellä oli kymmenittäin mokoro-veneitä ja oppaita ja valkoisia jotka koitti kaikki selvittää että mihin veneeseen pitää mennä ja kenen. Meidän opas onneksi löysi meidät hyvinkin pian ja oltiin varmaan ensimmäisten joukossa ketkä pääsi lähtemään sekasorrosta eteenpäin. Mokoro on siis perinteinen puusta veistetty kapea kanoottimainen vene. Niihin sai laittaa yllättävän paljon painoa ja silti ne oli suht vakaita. Välillä kyllä vesi kävi lähellä veneen laitoja, mutta ainakin äitin ja Liisan "Timen" -kuski oli paatin kanssa erittäin taitava. Matkaa mokorolla taitettiin ehkä puolisentoista tuntia ja se oli ihanaa. Oli aika hiljaista, vesi virtasi vierellä ja kaislat ympäröi jokaista reittiä. Äiti ja Liisa tais nähdä norsun ahterinkin matkan aikana. :)

Mä oletan että jokaisella oppaalla on saarella ns. "oma ranta" jota he käyttävät aina kun tuovat turisteja reissuille. Meidän ranta oli ihan miellyttävä. Norsunsontaa oli joka paikassa, mutta muuten paikka oli kaunis. Timen kävi meille kaivamassa "vessan" (äiti tais hetken luulla että siellä oikeesti on joku vessa), eli kolon maahan johon tehtiin tarpeet ja sit heitettiin aina vähän hiekkaa päälle. Me alotettiin heti myös veden keittäminen, sillä äitin kanssa uhrauduttiin meidän heikkohermoisen Liisan edessä ja luvattiin että Liisa saa juoda kaikki ostovedet ja mä ja äiti juodaan keitettyä jokivettä. Jokivesi maistui vähän jokiselle, mutta ihan juotavaa se oli.

Alkuun tuntu että se meidän opas teki kaiken meille (haki veden, teki tulen). Se varmaan oletti että kolme naista ei osaa tehdä mitään kunnes äitin kanssa pykättiin muutamassa minuutissa teltta pystyyn. Liisa toimi statistina. Jo ekan päivän aikana me ymmärrettiin että saarella meillä on paljon aikaa. Onneksi oltiin otettu kirjat ja sudokuvihko mukaan, niin oli jotain tekemistäkin pelkän istumisen sijaan.

Ruokien tekeminen oli mukavaa, paitsi että mä olin unohtanu että meidä oli tarkoitus jakaa ruoat meidän oppaiden kanssa. Se ei siis ole pakko, mutta kohteliasta. Enhän mä sitä vielä kaupassa muistanut, niin tultiin sit siihen tulokseen että saataa olla tiukat kolme päivää tulossa. :) Ekana päivänä ruokaa oli ehkä vähän niukasti, mutta sit paikattiin ruoanpuutetta hedelmillä joita meillä oli paljon mukana.

Ekana päivänä teimme myös lyhyen (puoltoista tuntia) kävelyn tällä meidän "kotisaarella". Luontoa oli kiva nähdä, mutta siihen se sitten jäikin. Ei siellä paljoa eläimiä näkynyt. Kävelyn jälkeen hyvin pian laski pimeys (n. seittemän kieppeillä) ja silloin me painuttiin myös telttaan, koska saarella oli paljon moskiitoja. Oli siis pitkä yö tiedossa, vaikka aamulla olikin aikainen herätys pidemmälle kävelylle. Yö tuli nukuttua vähän huonosti. Alunen oli kova ja yöllä tuli puuskittaisia todella voimakkaita tuulia pitkän aikaa. Jopa mä heräsin niihin ja Liisa pelkäs että meidän teltta lähtee lentoon...

No, aamulla sitten noustiin ajoissa, syötiin puurot ja lähdettiin mokoroilla isommalle saarelle pidemmälle neljän tunnin kävelylle. Edelleen, näimme kaunista luontoa, mutta eläimistä ei ollut tietoakaan. Opas sitten kävelyn päätteeksi kertoi että nyt on vähän huono aika nähdä eläimiä, koska alueella on ollut aika paljon vettä, niin eläimet on menny kauemmas tuolta alueelta. Tosi kiva...

Reissun ehkä parasta antia oli se, että meidän opas kertoi meille että hällä on hieno uimapaikka ihan meidän leiripaikan lähellä. Me vähän sitä epäiltiin, mutta onneksi sitten mentiin katsomaan paikkaa ja se oli oikeesti aika hieno. Alkuun oli vähän mutaa rannassa, mutta muutaman metrin jälkeen pohja oli kovaa hiekkaa ja vesi kirkasta kuten joka puolella tätä jokea. Siellä oli kertakaikkisen ihanaa lillua, sillä sekä edellinen että tämä päivä oli kuumia. Me uiskelleltiin siellä varmaan puoli tuntia ellei kauemminkin. Uikkareita ei tietenkään mukana ollut ja olikin hauskaa kun mä jouduin sanomaan meidän oppaalle että me osataan kyllä ihan ite tulla takas teltalle, että tarvittais vähän yksityisyyttä... Sit se onneks lähti ja jätti meidät keskenään uimaan. :)Tuona päivänä kävimme uimassa kaksi kertaa, sillä ei meillä ollut muutakaan tekemistä ja vesi oli mukavan vilpoisaa. Se oli siis varmaan 24 asteista, mutta ilman lämpötila oli sitä vielä huomattavasti korkeampi, niin se tuntu mukavan vilpoiselta.

Illalla meidät vietiin vielä katsomaan mokoroilla auringonlaskua. Sitä ei ihan täysin nähty, sillä aurinko painui pilvien taa ennemmin kun se kerkesi laskea, mutta me nähtiin miten paikalliset kalastaa verkoilla. Verkko oli todella risainen (en ihmettele siinä kaislikkoviidakossa) ja ne kalat mitä me siinä nähtiin oli aikas ällön näköisiä. Vaikka nää käy kokemassa verkot kahdesti päivässä, oli kalat ehtiny jo mennä ihan harmaiksi. Suomessa ei koskaan syötäisi sellaista kalaa... Mutta täällä asiat on vähän toisin. Tyytyväisinä miehet otti kalat talteen ja keitteli itelleen kalaa illalla. Nam...

Meidän opas kertoi että sunnuntaina meillä on kaksi vaihtoehtoa lähteä saarelta. Joko aamulla, tai sitten iltapäivällä. Mitään kävelyjä ei enää ollut tiedossa, joten päätimme ottaa aamuvaihtoehdon, koska meidän piti vielä jotenkin järkkäillä reissun maksaminenkin koska meidän Visa-kortit ei toiminu majapaikassa. Aamulla siis ajoissa pakattiin kamat ja syötiin puurot loppuun. Meillä oli tarkoitus käydä aamu-uinnillakin, mutta se sitten jäi väliin yön vilpoisuuden takia. Oltiin liian mukavuudenhaluisia. Mokoroilla palattiin siis "asemalle" ja siellä sit venailtiin joku vajaa tunti jatkoyhteyttä takas Old Bridgeen. Veneajelu oli miellyttävä. Varsinkin kun Liisa sai käteensä koko reissun ajan himoitsemansa kylmän oluen. Ja alun peloista huolimatta kukaan ei ripuloinut eikä saanut mitään muitakaan oireita. Voisi siis sanoa että onnistunut reissu takana. Mun täytyy sanoa että kun sitten päästiin vihdoin takas Old Bridgeen (tehtiin veneajelu miltei kahdesti, koska meidän kuski unohti puolet porukasta asemalle...) ja äitin kanssa otettiin taksi Maunille hakeaksemme rahaa ja ruokaa seuraavalle päivälle, oli normaalin veden saaminen ihanaa. Kyllä sitä jokivetttä joi, mutta ei se hyvää ollu.

Päivä chillailtiin siis Old Bridgellä ja syötiin vähän pihviä ja nautittiin pari olutta. Nukuttiin me Liisan kanssa sitten kevyet kolmen tunnin päikytkin, mutta onneks saatiin silti illalla unta. Aamulla taksi haki meidät viideltä ja bussi lähti 5.30 takas Gaboroneen. Bussimatka oli kuuma. Takas Gabsissa oltiin joskus puol 4 ja sit käytiin ostamassa vähän ruokaa ja mentiin takaisin Lape Lodgeen. Illallista menimme nauttimaan Lingaan, jossa on maanantaisin ribs-night. Siellä saa ihan jäätävävän ribs-annoksen 58pulalla ja kerrankin äitikin sai "sopivasti" ruokaa. Mä olin ihan ähky ja Liisakin vissiin erittäin täysi...