Tänään on ollu ihan uskomaton keli. Aamusta asti oli pilvinen taivas ja tuuli oli voimakas. Heräsin siis taas hien lisäksi ikkunoiden paukkeeseen. Meillä ei ollut kun BIS-tunti jonka jälkeen lähdin Main mallille selvittelemään mitä pitää tehdä kun on hukannu bussiliput. Oli yllättynyt siitä miten helposti asia järjestyi, vaikka ollaan Afrikassa. Vähän se täti oli turhautunu muhun kun en ollu älynny ottaa lippujen numeroita talteen, mutta heltyi sitten kun pahoittelin tarpeeksi. Mutta siis pelkällä lippunumerollakin pääsee kyytiin. Onneksi.
Las vegasiin palattiin kahden jälkeen ja tietty mä jatkoin heti matkaa altaalle. Uin eka kilsan ja sitten otin arskaa, tosin pilvien läpi tietty, sillä ne ei ollu vieläkään menny mihkään. Ja olo altaalla oli mitä ihanin. Ei ollu kuuma, tuuli tuiversi hiuksissa ja lämpötilakin oli kohdallaan. Taisin mä kerran vaipua ihan uneenkin ennen kun Nick ja Adam tuli juttuseuraksi. Outoa kun kaikki oli ihan onnessaan tän päivän säästä. En kyllä ihmettele. Tänäänkin siis oli kuuma, mutta pilvet ja tuuli teki olosta miellyttävää.
Pimeän laskettua rupesin kuuntelemaan että joku jyrisee. Ja ukkonenhan se oli. Ukkosesta mun pitää kertoa sen verran että tää oli toinen ukkonen minkä täällä koin ja ne on huomattavasti paljon voimakkaampia kun Suomessa. Koko taivas salamoi ja jyrinä kantautuu kauas. Menin siis paviljongille hengailemaan ja katselemaan salamoita, jotka oli uskomattoman kauniita. Ja sitten tapahtui se ihme, että voi oikeasti sanoa että koin ekan kerran sadetta. On täällä aikasemminkin vettä tullu taivaalta, mutta lähinnä se on ollu säälittävää ripeksintää. Tänään vettä tuli niin että maa oli märän näköinen. 
Nyt palataan sitten ajassa vielä lauantaihin. Täällä oli graduation ceremonyt ja kuoron kanssa esiinnyimme juhlavassa tilaisuudessa. Aamulla 6.30 kokoonnuttiin ruokalan eteen ja hoilattiin siellä äänemme auki. Sitten painuttiin kentälle, jossa me saatiin kunnia istua teltassa, eikä kauempana katsomoissa. Juhlassa oli alkuun puheita sun muita, sitten me esiinnyttiin ja seurasi lisää puheita. Tämän jälkeen alkoi valmistuneiden kävelymaraton. Kaikki valmistuneet siis kävelee dekaanin eteen, kumartaa ja poistuu ja sitten ne saa laittaa sen lakin päähän. Valmistuneita sitten olikin aikas paljon, koska kyseessä on kuitenkin maan ainoa yliopisto. Koko seremonia puheet mukaan lukien kesti nelisen tuntia. :) Ja siitä siis murto-osa meni puheisiin ja esityksiin.
Mä oon nyt oppinu että aina jos meidän kuoro esiintyy jossain, täytyy siellä saada myös ruokaa. Niin oli luvattu tälläkin kertaa, mutta harmiksemme saimme venailla sitä ruokaa tunnin kaameassa helteessä. Ja tietenkin esiintymisen takia kaikkien piti pukeutua mustaan, niin se ei oikein helpottanut oloa...
Ruoka oli kuitenkin todella hyvää, etenkin vanukasjälkkäri, jota oon saanu kerran aikasemminkin. Ruoan jälkeen kaikkien piti mennä kuoron toimistolle hakemaan t-paita kiitokseksi esiintymisestä. Naisille ei sitten oltu viititty ottaa ollenkaan l-kokoisia t-paitoja ja näiden m-koko on lähinnä meidän XS-kokoa. Jouduin siis ottamaan miesten mallin ja kas kummaa, niitä ei ollu S, eikä M-kokoja, vaan pelkkiä L-kokoja. Mulla on siis todella iso t-paita tuotavaksi kotiin.
Mä olin ihan rikki koska en ollu saanu kutsua kenenkään valmistujaisiin, mutta onneks yks kuorolainen kysy mun suunnitelmista (joita siis ei sille päivälle ollut) ja sain sitten kuulla että yks vanha kuorolainen on kutsunu kaikki kuoron jäsenet valmistujaislounaalle kotiinsa. Sinne oli lähdössä tosi pieni porukka, mutta pääsin mukaan! Kävimme äkkiä vaihtamassa mustat kamat pois (mua se ei paljoa auttanu kun piti vaihtaa farkkuihin=yhtä kuumat kun mustat housut) ja otimme pari combia juhlapaikalle.
Tässä välissä pitää myös kertoa siitä että sain ihan konkreettisen esimerkin siitä miten taitavia taskuvarkaat täällä on. Combia vaihtaessa meidän piti kävellä ylikulkusillan kautta rautatieaseman toiselle puolelle. Mä kävelin joukon viimeisenä ja yhtäkkiä huomaan kuinka mun vieressä kävelevällä miehellä on käsi meidän porukan yhden tytön laukun sisällä!!! Laukku oli siis tytön kainalossa me käveltiin koko ajan... Minä sitten fiksuna tyttönä tartuin varkaan käteen ja sanoin ihan selvällä Suomen kielellä että "lopeta!". Jälkikäteen aateltuna ois voinu valita sanansa paremmin, mutta se tuli ekana mieleen siinä vaiheessa. :P Mies veti kätensä nopeasti pois ja häipyi taka-alalle. Onneksi mitään ei siis pöllitty, mutta ymmärrän nyt miten taitavia varkaat täällä on.
No, takaisin juhlimiseen. Me oltiin ekat vieraat paikalla vaikka oltiin ehkä tunti myöhässä. Pian kuitenkin muukin juhlaväki tuli paikalle (meitä oli yhteensä ehkä 30) ja päästiin syömään. Päivän toinen ilmainen lounas mulle. :) Ja ruoka olikin todella hyvää. Niillä oli oikeaa perunamuussia ja mä olin ihan innoissani. Kanakin oli parasta mitä oon Botswanassa saanu. Kotitekoinen on aina kotitekoista... Ruoan jälkeen istuskeltiin hetki ja mä olin luvannu olla takas Las Vegasilla kasilta koska piti mennä juhlistamaan Lisan synttäreitä Lingaan. Otin siis itsekseni combit takas yliopistolle jossa mulla tais olla 20 minsaa aikaa istahtaa. Koko päivä oli siis ollu yhtä juoksemista, niin pieni paussi oli mukava piristys.
Ennen kun lähdin juhlista, kertoivat tytöt että me ollaan tervetulleita "campers barsiin" jossa on valmistuneiden pippalot myöhemmin illalla. Lingassa me nautiskeltiin vähän snackeja ja yhdet drinkit. Sitten otettiin taksi campers barsiin ja se olikin kokemus. Taksikuski ei siis tienny paikkaa ja sitten me hortoiltiin ympäriinsä etsien määränpäätä. Kun se sitten vihdoin löytyi, tajusimme että paikalla ei ollu ketään ja se oli aivan kuollut. Mietittiin siinä sitten että ei se voi olla tää paikka, mutta onneks jatkettiin matkaa vielä hetki, sillä sit löydettiin "kotibileet" joita mun kaverit oli tarkottanu.
Koska me luultiin että kyseessä on baari, ei sitten oltu otettu mitään juomia mukaan ja onneksi tavattiin juhlissa mukava Jane, joka hankki meille kuskin. Kuskin, jolla oli kaljapullo kädessä... Mä sit kauniisti sanoin että taidetaan jättää tämä kyyti väliin. Jane oli ihan että miksi ja selostin sitten ettei kuulu meidän kulttuuriin ottaa ja ajaa. Sit se kysy että osaanko mä ajaa. Vastasin tietty että joo ja siinä meillä sitten olikin kuski. :) Aika luottavaisin mielin paikalliset antaa automaattiautonsa tytölle, joka tulee maasta jossa ajetaan eri puolella tietä kun täällä. No, matka meni hyvin, haettiin vähän juomista ja palattiin takas.
Siellä sit hengattiin, tavattiin uusia kavereita ja mä opettelin yhden perinteisen tanssin, jota paikalliset tanssii häissä ja muissa juhlissa. Mulla ois siitä kuviakin mutta en jostain syystä saa niitä koneelle. Ja oon ihan sitä mieltä että paikalliset liikkuu jollain tavalla niin että niiden tanssimana se kuvio näyttää paljon paremmalta kun mun tanssimana. Vaikka siis askeleet menis ihan oikein. Eevakin nauro kun seuraavana päivänä näytin sille mun "movesit".
Mutta oli todella hauska lauantai vaikka alkuun tuntu että se tulee olemaan yksi tylsä päivä muiden joukossa. Opin tuon lauantain aikana paljon uusia asioita kuten:
1. On ihan jees ettei meillä ole graduation ceremonyja jotka kestää 4 tuntia.
2. Paikalliset pitää kamalasti puheita omissa juhlissaan.
3. Aina kun perheessä tapahtuu jotain (valmistujaiset, syntymä, häät yms.) perheessä pidetään perheneuvottelu jossa suvun vanhemmat antavat neuvoja esimerkiksi valmistuneelle.
4. Tanssiaskeleet siihen perinteiseen tanssiin. Ja uskon että muistan askeleet vieläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti