Matkaan!!!

Vihdoin!

Tiistaina koetti kauan odotettu päivä. Mä sain mun opettajalta auton lainaan, eli AJOIN hakemaan Ellun kentältä. Riemu oli suuri, sillä mä olin oikeasti oottanu tätä päivää jo viikkoja! Sieltä se serkkuplikka tuli, tosin ilman laukkua. Se oli pieni takaisku, koska olimme suunnitelleet lähtevämme liikenteeseen heti keskiviikkona mun viimeisen tentin jälkeen.

Ne sitten lupas kentältä soittaa kun laukku saapuu. Tähän emme tietenkään luottaneet, koska ei se toimi niin Afrikassa. Mä soitin tiistaina aikana valehtelematta 30 kertaa kentälle koittaen saada tietää missä laukku on ja millon se on tulossa. Hyvin monilla kerroilla ei vastattu ollenkaan. Jos vastattiin, nainen saattoi sanoa että sori, meillä on toimistossa vain yksi tietokone. Hetken hiljaisuuden jälkeen sitten kysyin että mitäs se sitten tarkoittaa? No sitä että hän ei voi tehdä mitään. Juu... Niin Afrikkaa. Toisinaan he vastasivat ja usein käskivät soittaa vaihtelevasti 10, 15, 30 tai 60 minuutin päästä uudelleen. Sitten kun soitit, ei vastata tai on varattua...

Ilta päättyi siihen, että emme saaneet tietää mitän laukusta ja nukkumaan mentiin vähän oudoilla mielin. Lähdetäänkö keskiviikkona reissuun vai ei? :P

Keskiviikkoaamuna mä heräsin ja soitin heti kentälle ja siellä se laukku oli!!! Herätin Ellun sikeästä unesta (ei herännyt vaikka olin käynyt vessassa ja puhuin puhelimessa samassa huoneessa), koska tiesin että Nick oli menossa kentälle puoli 9. Mulla alko koe 8 ja kätevintä oli, että Ellu menee Nickin kanssa samalla taksilla kentälle, hakee laukun ja tulee takas. Mä sillä välin tuskailin kokeessa, jossa oli yksi ilkeä kysymys, mutta eiköhän se läpi mennyt.

Kokeen jälkeen pakkailin ja venailin Ellua. Laukun saaminen ei ollut ollut helppoa, tietenkään, ollaan Afrikassa...

Kamojen kasaan saaminen olikin sitten haastavaa. Vielä haastavampaa oli sanoa hyvästejä ihmisille ja koittaa päättää puhe sillä ettei voi sanoa että: "nähdään". Varsinkin Charlenen hyvästeleminen oli surullista. Mutta mä tein sen, itkemättä.Kahdentoista jälkeen otettiin taksi stationille tietämättä mihin bussiin pääsisimme. Maunin bussit oli menny, joten päädyimme menemään Francistowniin, joka oli kiva nähdä. Matkalla ostimme kauan mun himoitsemaa maissia, joka oli todella hyvää. Ihan erilaista kuin Suomen sokeriliemissä keitetyt maissit. Nam!Francistownissa oikeastaan vain kävimme lenkillä ja yövyimme. Aamulla matka jatkui Maunille, jossa ollaan nyt. Kohta pitäisi mennä kalastamaan koska Ellu toi meille siimaa, koukkuja ja ongen!!! Omaa kalaa!!!Tässä on sitten "pieni" kovakuoriainen. Toi on Ellun peukku, joka on huomattavasti lähempänä kameraa kun itse öttis!Pienenä varoituksen sanana haluan sanoa, että nettiä ei enää ole todellakaan päivittäin saatavilla, joten päivityksiä tulee jos ja kun tulee. Niitä kirjoitellaan tästä eteenpäin Ellun kanssa yhdessä, koska suurin osa lukijoista varmaan tuntee meidät molemmat!Kristiina ja Ellu