Juhlintaa ja Jumalanpalveluksia

The most outstanding group of the year!!!
Me siis voitettiin kuoron kanssa palkinto ja mä en todellakaan tiedä mistä aloittaisin kaiken kertomisen, koska viikonloppuna on sattunut ja tapahtunut paljon.

Meillä oli siis tiedossa esiintyminen University of Botswana culture and sports awards 2010 -tapahtumassa. Mä olin ylipuhunu Nickin tulemaan kuvaamaan meitä kuorolaisia, koska vihdosta viimein me saatiin yllemme kuoron viralliset esiintymisasut. Eihän sitä odotettukaan kun 4 kuukautta! Mutta ne on niin kauniit. Mä haluisin viedä omani mukanai Suomeen, mutta se taitaa olla kiellettyä.

Juhla järjestettiin uudessa opiskelijakeskuksessa (onneksi, siellä on ilmastointilaite) ja mä olin järkyttynyt siitä miten hienoksi ne oli paikan laittanu. Näytti siis oikeastikin ihmeen viralliselta tilaisuudelta.Pöydät oli kauniisti koristeltu kuten tuolitkin ja paikalle tuli Gabsin päällikkökin hienolla mustalla autollaan Botswanan liput heiluen. Ja oli se sen verran virallista että muutamat vaihtarit jotka ois halunnu tulla kattoon tilaisuutta käännytettiin ovella pois. Siellä oli vartijat kummallakin ovella ja sisään ei päässy kun kutsun kera. :)Palkintoja ja nimeämisiä oli jos jonkin moisia ja aina välillä meille esiinty UB:n perinteisen tanssin ryhmä ja välillä paritanssijat jotka täällä reenaa päivittäin. Oli tosi kiva katella ihmisiä jotka oikeesti osas tanssia. Meidän esiintymisvuoro oli juuri ennen sitä palkintoa jossa me oltiin myös ehdolla. Kuorolaisia oli tällä kertaa paikalla paljon ja laulettiin hyvin! Tässä yksi action-kuva tanssista. Kipale on "fiela fiela" ja se on aivan ihana! Samoin kuin siihen kuuluva tanssikin. Ja eikö oo puvut kauniit!Oikeestaan heti kun oltiin esiinnytty saatiin myös se palkinto ja siitäkös riemu repes. Kuorolaisia oli tosiaan paikalla todella paljon verrattuna muuhun väkeen. Kaiken päälle saatiin vielä hyvää ruokaa ja sit tanssittiin vähän lisää kuorolaisten kanssa. Se on aina yhtä hauskaa. Musta tuntuu että kun ne alottaa tanssimisen, ei siitä tuu loppua ollenkaan. Ja ne tanssii samalla lailla melkin aina kun poistutaan reeneistä. Varsinkin jos jollain on joku juhlapäivä tai vastaavaa.
Tässä on Zinzi, joka on varmasti eniten auttanu mua biisien kanssa. Se on monta kertaa laulanu mulle sanoja ja kirjottanu osan niistä ylös. Ja sillä on tosi hyvä ja puhdas ääni, niin on ollu kiva laulaa sen vierellä.

No jatketaanpas sitten. Ainaiin, mua myös haastateltiin johonkin telkkariin. Toivottavasti mä en tuu koskaan näkemään mun soperrusta mistään telkkarista. En siis tarkkaan tiä että mikä kanava tai ohjelma oli kyseessä. Ei mikään suuri juttu, mutta tilaisuudesta ne kyseli ja samalla tietty siitä millasta on olla Botsissa.

Ilta oli pitkä ja aamulla 9.30 piti lähteä Molepololeen samantyylisille tanssifestareille kun mitä oli Kangissa viime viikonloppuna. Molepololessa oli vaan monipuolisemmin kaikkea. Oli tanssia, näytelmää, soittoa ja laulua. Mä olin vähän nuutunut koko päivän koska täällä oli 39 astetta lämmintä ja en yksinkertaisesti halunnut enkä kyennyt seisomaan auringossa. Mä hakeuduin siis varjoon ja katselin ja kuuntelin sieltä sen verran mitä näin. Olin yllättyny että siellä tarjottiin ilmaiseksi kaikille ruokaa, vaikka porukkaa oli paikalla vaikka kuinka paljon! Musta tämä tyyppi kitaransa kanssa oli yksi parhaista jutuista mitä mä näin. Kattokaa mikä tyyli soittaa! Mutta soitti hyvin!

Pippalot loppu joskus kneljän jälkeen ja meillä piti olla takas Gabsissa puol 6, koska kuljettajalla oli illallisjuttu puol 7. Ihan hyvin me oltais puoli kuuteen keritty, mutta meidän kuski (joka on siis valokuvaaja) halus käydä kuvaamassa yhtä luolaa joka oli aika lähellä Molepololea. Sitä sitten etittiinkin tovi ja ajeltiin huonoa hiekkatietä pitkät matkat ennen kun kuultiin että luola on ihan tien alussa...

Siellähän se oli, jyrkän kukkulan seinällä ammotti aukko, jossa kuulemma aikainaan tapettiin noitia. Tai niitä keitä noidiksi luultiin.Tuolla mun takana siis näkyy se aukko. Mä oisin sinne halunnu kiivetä, mutta en viittiny hameessani. Joku toinen kerta ehkä.

Me oltiin sitten loppujen lopuksi takas joskus kuuden kieppeillä. Illalla meidän piti mennä johonkin taidejuhliin, jotka oli ihan yliopiston lähellä. Mä nukuin tunnin, kävin suihkussa, join kahvia ja sit pitikin lähteä. Olin ihan kuollu jo lähtiessä, mutta mulle oli lippu varattu ja olin luvannu mennä niin ei auttanu. Ja onneksi menin vaikken siellä kauaa ollukaan. Mikäli juhlat ois ollu minä tahansa muuna päivänä, oisin viihtyny siellä pitkään. Siellä oli esillä kaikkia taidejuttuja kuten pari maalaria, pari graffitintekijää, tanssijoita ja soittajia ja kaikkea erikoista. Sit kun päästiin siihen vaiheeseen iltaa että rupes tulemaan tanssimusiikkia, musiikki oli oikeasti hyvää eikä mitään housea mitä täällä yleensä kuulee. Tuli meinaan Eminemiä ja muita länsimaisia artisteja ja biisejä joita tiesin. Harmiksi vain olin niin väsynyt että tulin takas ennen puolta 12 ja menin tutimaan. Sunnuntaina oli taas aikainen aamu tiedossa, koska olin luvannut kurssikaverilleni että menen heidän kirkkoonsa käymään.

Aamulla otettiin Eliaksen (on nainen nimestään huolimatta) kanssa combi sen kirkolle. Rakennus oli valtava ja näytti aika uudelta. Uus se itseasiassa tais ollakin jos oikein ymmärsin. Sisälle mahtuu tuhatkunta ihmistä ja jos mä yhtään sinnepäin laskin ja arvioin, oli tänäänkin porukkaa paikalla ainakin 600. Ehkä enemmänkin. Palvelus alkoi hiljaisella taustamusiikilla ja itsenäisellä rukoilemisella. Voitte varmaan kuvitella miltä tuntu kun 600 ihmistä ympärillä rukoili kielillä ja siinä mä sit tönötin ja tuijottelin ihmisiä koska ne käyttäyty niin oudosti. Ne huito käsillään ees sun taan ja välillä menivät lattialle makoileen ja kierimään ja välillä itkivät ja huusivat, puhuivat kielillä jne. Sellanen ei oikein oo mun makuun. Se on lähinnä pelottavaa.

Sit onneks alko musiikillinen puoli palveluksesta. Niillä oli bänsi, jossa oli rumpali, basisti, kitaristi ja syntikan soittaja ja sit solisti ja 5 taustalaulajaa. Ja ne oli hyviä! Sanat tuli aina esille hienosta leditaulusta ja mäkin lauleskelin mukana. :) Ihmiset teki edelleen sitä samaa mitä aikasemminkin, mutta onneks sentään osa vaihto rukoilemisen laulamiseen. Välillä siellä ululoitiin ja huudeltiin että "praise the lord" yms ja se oli ihan kivaa.

Musiikkia tuli varmaan vajaa tunti, sit tuli ensin puhumaan yksi mies ja sen perään toinen. Eka oli vissiin joku semipappi, koska se vaan heitteli näitä tunnettuja kiihkolauseita; praise the lord, lord can hear you, He's there and He listens... Vaikka mitä. Näitä siis tuli vielä niin että oli musaa taustalla. Sitten tämä toinen herra oli oikein oikea pappi ja piti ilmeisesti päivän saarnan. Se vaan ei musta ollu mitenkään saarnamainen, koska oletettavasti oon tottunu suomalaisiin kuiviin saarnoihin. Mies puhu hyvin, ja jopa mun mielenkiinto pysy yllä koko tunnin verran mitä se puheli. Ja se on paljon se.

Lopussa tuli vielä musiikia ja kaikki (en minä) kävi alttarilla polvistumassa ja muutamat papit tarttu ihmisiä päästä kiinni ja ilmeisesti rukoili. En tiedä, mutta näytti mielenkiintoiselta. Muutamat sinne sitten kaatuili alttarille ja niitä taas peiteltiin sinisillä liinoilla. Ja jos olen ihan rehellinen niin sitä tapaa mä en voi käsittää. Kuulemma ihmiset menee johonkin transsiin mutta musta se on ihan huuhaata. Anteeksi kaikille jotka ajattelevat toisin.

Palvelus siis kesti yli 2.5 tuntia ja täytyy sanoa että oli lyhempi 2.5 tuntinen kun mitä suomen kirkoissa yleensä vietettävät tunnit on koskaan. Suomalainen kirkko vois tietyssä määrin ottaa mallia näiltä, koska täällä porukka todellakin käy kirkossa ja täytyyhän siihen olla joku syy, kuten puoleensavetävä jumalanpalvelus yms. Musiikki on täällä iso osa jumalanpalvelusta...

Jos mä oikein ymmärsin, tää kirkko oli vähän niin kun hellarit Suomessa. Mutta en ole varma, koska termistöt ei oikein oo hallussa noista uskonasioista. Mutta oon todella tyytyväinen että menin ja näin millasta se on. On se vaan niin erilaista kun Suomessa tai missää muualla missä oon kirkossa ollu. Lopuksi kaikki uudet tulokkaat pyydettiin käymään erillisessä huoneessa jossa ne anto meille keksiä, suolapähkinöitä ja mehua.

Ja niin joo, eräs asia mikä mua todella paljon ihmetytti oli se, miten paljon ihmiset täällä syytää rahaa kirkolle. Papit puhuvat Jumalan nimessä tarvitsevansa sitä rahaa ja sinne ihmiset, joilla ei yleensä oo koskaan rahaa, anto satasia ja kakssatasia. Ja ne on isoja rahoja täällä! Ja ne kopat joihinka rahaa kerättiin oli ihan täynnä seteleitä. Oli siellä pienempiäkin seteleitä, mutta kirkko sai tuhansia ellei jopa kymmeniä tuhansia pulia pelkästään tästä yhdestä palveluksesta. En mä enää sitten ihmetellykään miten niillä on ollu varaa komeisiin sähkörumpuihin ja virvokkeisiin joita uusille ihmisille tarjottiin. Mä oisin halunnu ottaa tilaisuudesta kuvia, mutta en yksinkertaisesti kehdannut.

Nyt mä meen ottaan tirsat koska oon edelleenkin aikas väsyny. Huomenna ei onneks oo koetta, tiistaista eteenpäin sitten tentitään. Mun pitää ens viikolla selvitellä kaikki paperihommatkin yliopiston kanssa, ja sitä sotaa on aika paljon edessä jos oon oikein ymmärtäny.

Mutta tosi hieno viikonloppu on takana! Ja viimenen kokonainen viikko edessä!