Viimeisia viedaan!

Oma kone ei siis pelita ja nailla ei ole a:ta ja o:ta pisteilla! Sorry!

Ei nyt muisteta mista viimeksi on kirjoitettu, mutta nyt kirjoitetaan Namibiasta.

Taalla yllattavan monet naiset kayttaa naiden perinteista asua. Siihen kuuluu hame ja hauska hattu. Se hattu on varmasti 40-cm levea ja sellanen rullatun nakoinen. Me haluttais kuva sellasesta, mutta sita ei ihan missa vaan ja kesta vaan kehtaa kuvaa nappasta. Mutta viela on aikaa!

Windhoek, joka on siis paikan paakaupunki, on iso, mutta kuitenkin sellanen etta ollaan osattu siella vahan liikkua. Paljoa taalla ei tekemista ole, mutta lahinna aika on mennyt tuliaisia etsiskellessa ja tanaan pitaisi menna katsomaan Mugabe avenue jossa on jotain linnoituksia.

Kauneinta Namibiassa on ollut rannikolla josta eilen tultiin takaisin sisamaahan. Oltiin ensin Swakopmundissa polskimassa Atlantilla (kylmaa!!!) ja kaytiin myos Walvis Bayssa. Swakopmundissa meista tuntu ekaa kertaa etta me ei ees olla Afrikassa. Mustia ihmisia oli paikassa todella vahan ja valkoisia (varsinkin homoja) todella paljon. Rantakaupunki on myos aika toimintapainotteinen. Me tehtiin vahan ostoksia ja sit kaytiin Sandboardaamassa. Mentiin siis huikean kauniille hiekkadyyneille ja laskettiin niita alas voidelluilla vanerilevyilla. Porukassa oli ehka reilu 20 tyyppia ja Kristiina oli niista kaikista nopein (74km/h). Ellu pisti hyvin hanttiin, mutta ei saavuttanut edes 70km/h. :)

Dyyneista on jonkin verran kuvia ja boardinginsta on jopa video joka saatiin. Viela ei sita edes itse olla katsottu, eli ei tiedeta milta nayttaa.

Me kaytiin tosiaan ulkona Swakopmundissa ja oli ihan uskomatonta miten paljon paikassa on homoja! Ei ollu puhettakaan siita etta ma ja Ellu oltais kiinnitetty jonkun huomio, ennemmin huomiota sai pojat ja se oli aika hauskaa. Piristavan poikkeavaa jos rehellisia ollaan!

Walvis bay on pienempi kuin Swakopmund, mutta siella nahtiin flamingoja, shakaali, Namibian korkein hiekkadyyni, jolle oli tietty pakko kiiveta, ja suolakentat. Dune 7, eli paikan korkein dyyni ei nayttanyt pahalta kiivettavaksi, mutta kylla siina vaan tovi meni etta oltiin huipulla. Tuli ainakin paivan reisireeni tehtya. Maisemat huipulta oli itsestaanselvan hiekkaisat, kuten myos ilma. Huipulla tuulee niin kun sanotaan ja kun ymparilla on pelkkaa hiekkaa, on sita suut ja silmat taynna. Vahan sita paasi karkuun seisomalla, mutta ei sekaan taysin auttanut.

Harvinaisen kaunista Afrikkaa oli nuo rantakaupungit, vaikka heti kaupungin ulkopuolella tormasi sellaiseen aavikkoon millaisena ma oon aina aavikkoa pitanyt. Pelkkaa hiekkaa joka puolella, ei kasvillisuutta eika mitaan. Muutamia vuoria oli rannikon laheisyydessa, ja ne teki maisemasta kahta kauniimman.

Kristiinalla on ollu vahan ongelmia varpaan kanssa (Ellu taisi murtaa sen) mutta onneksi on vahvoja kipulaakkeita mukana. Sen ei anneta loppulomaa pilata!

Kristiina ja Elina