Alex ja Lukas oli luvannut tulla kentälle meidät hyvästelemään vaikka Ellu kuinka sanoi että niitä ei siellä kaivata. No, siellähän ne oli ja oikeastaan onneksi. Koska kone oli niin paljon myöhässä, menimme läheiseen kahvilaan viimeiselle kahville ja tapoimme aikaa siellä.
No, aika kului ja viimein tuli aika mennä turvatarkastuksesta läpi. Menimme odottelemaan huoneeseen, jossa oli muitakin lennolle lähteviä ja siinä vaiheessa iski pieni lähtöahdistus. Kumpikaan ei halunnu mennä ja aateltiin että jos ei ois joulu edessä, oletettavasti oltais siirretty lentoja eteenpäin... Siitä ei kyllä perheet ois tykänny...
Lento lähti tunnin alkuperäistä aikaa myöhässä ja lensimme siis ensin Maun-Gaborone -välin. Gabsissa vaihdettiin vähän rahaa ja mentiin toisen turvatarkastuksen läpi. Lento Gaboronesta Johannesburgiin ei kestänyt kun 25 minuuttia ja sitten oltiinkin isolla kentällä jossa aikaa oli vaikka kuinka. Meidän piti viimeiset rahat tuhlata siellä, mutta kaikki oli niin hiton kallista! Mitään hajuvesiä ja karkkeja oli turha katsella, koska hinnat oli ihan pilvissä. Kierreltiin siinä sitten huvikseen paikkoja ja tapettiin aikaa. Jossain vaiheessa päätettiin mennä Ellun lähtöportille koska check in:in piti avautua. Siihen kun istuttiin paikoille, Ellu katto lippua ja eihän se vielä ollut se aika vaan tunnin päästä. Päätettiin sitten mennä kentällä olevaan hierontapaikkaan ottamaan 20 minuutin hieronnat. Se oli aika ihanaa. Pieni rentoutus ennen koneiden lähtöä oli ihan paikallaan!
Sitten olikin jo aika päästää Ellu koneeseensa. Mä seurasin kauempaa kun se käveli pitkiä kaistoja pitkin jonnekin alakertaan mihin en nähnyt. Sitten olinkin yksin, ja se ei ollut kivaa... Mä menin istumaan mun portille (joka oli TODELLA kaukana) ja kuuntelin vähän musiikkia. Pahin ahdistus iski juuri tuolloin. Ei olis paljoa tarvittu että oisin jättäny menemättä lennolle. Mutta menin sitten kuitenkin ja onneksi viereen istui mukava enkkutyttö Rachel jonka kanssa me parannettiin maailmaa ennen nukkumaan menoa. Tai no, mä en kyllä paljoa nukkunut. Tuoli oli ihan liian pystyasennossa ja kotiinpaluu ahdisti. Nukuin ehkä pari tuntia koko yönä...
Lontooseen saavuttiin ihan ajoissa ja aloin siitä sitten etsiä oikeaa terminaalia lentoani varten. Lapuissa luki terminaali 3 mutta yksi työntekijä sitten mua neuvoi että se on terminaali 5. No, sinne siis. Otin sen junan ja ihan mukavasti löysin perille. Terminaali 5:ssa olikin sitten populaa. Ihmisiä oli tuhansia ja siinä sitten vilkasin taululle joka kertoi että KAIKKI lennot oli peruttu! Mutta mun lento ei ollu ollenkaan sillä taululla. Siellä oli ihan yks tai kaks työntekijää neuvomassa ja niiltä ei saanu kyllä minkäänlaisia vastauksia kysymyksiin. Koitin kysyä että oonko mä ees oikeessa paikassa kun ei ole sitä lentoa taululla. No, ei ne osannu vastata vaan pitäis jonottaa. Ja se jono oli kilsan mittanen! Mä palloilin siellä varmaan puoltoista tuntia koittaen saada vastauksia mutta aika turhaan. Sit onneks sen puolentoista tunnin jälkeen sain vastauksen että mä oon väärässä terminaalissa.
Ei kun takas kolmoseen (missä olin sillon alun perin) ja sieltä bongaamaan oma lento joka oli (yllätys yllätys) peruttu. Koitin siinä sitten jonottaa British airwaysin tiskille varmaan pari kolme tuntia, koska piti saada uusi lento varattua mutta kyllä oli turhaa hommaa. Parin tunnin jälkeen ne sulki koko tiskin sanoen että soittakaa tähän numeroon (sieltä ei vastattu ikinä) ja se ois ainoa paikka mistä uutta lentoa voi varata. Mä olin varautunut paluumatkaan pitkillä vaatteilla, mutta Lontoossa oli kylmä! Ulkona oli joku -4, mutta siellä ei ilmeisesti ole oikein noi lämmityslaitteet kunnossa ja kentällä oli todella kylmä. Ehkä osasyynä sekin että on tottunu yli 35 asteen lämpötiloihin.
Päivä meni siis jonotellessa. Ensin British airwaysille, jotka sitten sulki tiskin. Sitten Finnairille vain kuullakseni ettei heillä ole lentoja, sitten blue one:lle, joilta ois saanu varapaikan mikä ei ollu ollenkaan varmaa ja ois maksanu 750 euroa... Sitten kun British airways ja kenttä viimein julkisti että kentältä ei lähde tänään yhtään lentoa, menin jonoon varaamaan hotellipaikkaa, jonka British airways mulle olis maksanu. Jonotettuani puolitoista tuntia sain kuulla että eihän niitä enää ole. :) Oli kyllä melkoinen voittajafiilis siinä vaiheessa.
Ellulta kuulin että se oli päässy kotiin vain pari tuntia myöhässä ja vaikka kotiin paluu alkuun ahdistikin, nyt sinne halusi enemmän kun mitään muuta. Mulla oli siis tiedossa yö kentällä eikä mitään varmuutta siitä millon pääsisi kotiin. Olin päivällä käynyt koneella katsomassa seuraavan päivän lentoja ja sain sitten ostettua lipun Finnairin lennolle seuraavana aamuna 10.20. Se oli hivenen outoa, sillä koneen piti olla täynnä kun tiskiltä sitä kävin kysymässä.
No, yöllä maassa nukkuville jaettiin foliopeittoja (mä en sellasta saanu) ja porukkaa oli kentällä paljon. Mä vähän ihmettelin kun porukka itkee ja on puoliksi hysteerisiä. Ihan kun se jotain siinä tilanteessa auttais. Lapsiperheitä kävi kyllä sääliksi. Unta ei yöllä paljoa saanut. Mun oli kylmä, ja koko ajan piti koittaa kattoa kamojen perään. Oli siinä lähellä onneksi espanjalainen Santi, jonka kanssa sovittiin että katotaan toistemme kamojen perään. Se vähän helpotti esimerkiksi vessassa käyntiä.
Aamulla olin päättänyt mennä ajoissa British airwaysin tiskille jotta saisin selviteltyä lentoni. No, niiden piti avata viideltä. Puoli 7 meille tultiin kertomaan että ne ei avaa ollenkaan, liput pitää varata soittamalla. Siinä sitten muutamilla meinas leikata liinat täysin kiinni. Mustakin niiden tapa hoitaa toi asia oli onnetonta. No, mutta oli se edellisenä päivänä ostettu lippu Finnairille. Menin sitten Finnairin tiskin jonoon ja sielläkään ei ollu ketään tiskin takana. Juttelin siinä sitten muutaman suomalaisen kanssa ja kyllä nekin niin kiukkusia oli että olin saanu lipun ostettua sille lennolle. Niiden mielestä vain niillä (olivat edellisenä päivänä 10.20 lähtevällä lennolla) oli oikeus päästä siihen koneeseen jos jotkut pääsee. En sitten siinä viittiny heittää vettä kiukaalle vaikka niiden asenne oli todella ärsyttävä. Joskus kymmenen-yhentoista aikaan Finnairin väki tuli tiedottamaan että lento oletettavasti lähtee ja kyytiin pääsee ne, joilla oli lippu samalle lennolle mutta edellisenä päivänä. Siinä sit vähän meinas käämit palaa, mutta päätin sitten mennä aamiaiselle ja onneksi vielä sen jälkeen päätin palata alakertaan finnairin jonolle. Siellä oli suurin osa niistä edellisen päivän lennolle menevistä päässy eteenpäin ja mä jonottelin jonon perällä.
Mun edessä oli sitten vanhempi pariskunta joka rupes mulle juttelemaan ja sano että heitä ei koneeseen päästetä vaikka pitäisi. Niillä oli Helsingistä jatkolento Shanghaihin ja virkailijat ei halua porukkaa Helsinki-Vantaalle nukkumaan koska ne ties että ihmiset ei kerkeis jatkolennolleen. Sitten ne sano että vaan niitä otetaan kyytiin ketkä menee Helsinkiin. Mä en meinannu uskoa korviani. Kysyin että saako sinne mennä vaikka ei olis eilisen lennolta ja ne sano että saa. Mä sitten oikasin kaikkien jonojen ohi toiseksi ja pääsin kuin pääsinkin koneeseen!!! Mun jälkeen siellä oli vissiin enää 5 paikkaa jäljellä että vois todellakin sanoa että kävi tuuri. Mä olin niin helpottunut sen jälkeen vaikka vähän silti vieläkin epäilin että näinköhän se lento sieltä pääsee lähtemään.
N. 14.15 paikallista aikaa päästiin sitten lähtemään liikenteeseen ja kyllä koneessa hurratiin kun kiihdytys alkoi. Suomessa oltiin joskus kuuden jälkeen ja Ville oli mua hakemassa. Laukku oli hukassa, mutta siinä vaiheessa se ei kiinnostanu pätkän vertaa. Jyväskylässä oltiin joskus ysin jälkeen ja nukkuminen omassa sängyssä oli ihanaa!
Laukkukin tuli sitten aatonaattona ja sai viimeiset joululahjat pakettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti