Pitkän kaavan mukaan.

Heippa!

Tämä viesti on nyt sellanen, joka lähetettiin lähimmille sähköpostissa. :) koittakaa kestää!!!

Nyt on ilmainen netti taas käytössä ja kerrankin aikaa, niin koitetaan kirjottaa vähän enemmän. Tosiaan viime viikon joku päivä (29.11) otettiin bussi Maunilta Kasaneen. No, ei sitten päästy kun Nataan (noin puolessa välissä) ja sitten ei enää bussiyhteyttä eteenpäin löytynyt. Päätettiin liftata ja niin helppoa kun se yleensä onkin, oli se tällä kertaa uskomattoman vaikeaa. Me siis kuusi tuntia koitettiin saada kyytiä Kasaneen ja sit loppujen lopuksi se saatiinkiin. Istuttiin sateessa lava-auton perässä (tiedetään Liisa, vaarallista, mutta meillä oli lentäjä messissä)ja mietittiin että oisko pitäny venata seuraavaan päivään. No, Kasanessa oltiin illalla jo pimeän tultua. Syötiin KFC:tä ja mentiin majapaikkaan. Se oli Thebe river lodge joka oli aika kamala paikka. Seuraavana päivänä ei oikein tiedetty mitä tehtäisiin, joten mentiin kylille, kierreltiin kauppoja ja löydettiin tosi kiva pieni kuppila nimeltään Old House (istutaan kyseisessä paikassa itseasiassa nytkin mutta siitä lisää myöhemmin). Ne järjestää kanoottimelontaa, joten tehtiin 4 tunnin kanoottiretki. Nähtiin virtahepoja ja krokotiileja. Pari pientä koskeakin siinä matkalla oli, mutta aika mitättömniä olivat. Välillä pysähdyttiin kalaan, mutta ei ollu meidän siima ja koukku mukana vaan virvelit niin ei saatu mitään. Ilta istuttiin old Housessa ja oli hauskaa.

Toinenkin yö oltiin Thebessä mutta sit aamulla päätettiin että paikka vaihtuu. Thebessä oli hiekkapohja ja tuli sitten astetta enemmän vettä ja kyllä teltta näyttää kamalalta. Uusi paikka mihin mentiin oli nimeltään chobe safari lodge ja oikein harmitti ettei menty sinne heti. Se oli tosi hieno, oikein altaat ja kaikki. Tämän päivän juttuina piti olla käärmepuiston ja krokotiiliparkin. Käärmepuistoon mentiin eka ja siellä sit saatiin oikein pitää käsissä käärmeitä. Toinen oli tiikerikäärme (pieni) ja toinen isompu python. Iso käärme oli jo sellanen että sen voimat tuntu käsissä kun se kierty käden ympäri. Ellu meinas eka hannailla, mutta sain senkin sitten suostuteltua pitämään käärmeitä käsissä ja siitä on pari hyvää kuvaakin uskomattomilla ilmeillä. :P

Krokotiiliparkki oli sitten harmiksemme suljettu koska niiden opas oli kipeä. Siispä hetkeksi altaalle polskimaan ja old houseen. Seuraavana aamuna piti jatkaa Zambiaan, joten ei oltu liikenteessä kamalan myöhään.

Aamulla pakattiin kamat ja käytiin Sparissa hakemassa aamiaista. Alex jatkoi matkaa lentäen Maunille (se on lentäjä niin se sai ilmaisen lennon) ja me otettiin taxi Zambian rajalle. Raja on siis joki ja se ylitettiin pienellä lautalla. Kuorma-autoja oli rajalla jonossa kilometreittäin ja väliä kulkee vain yksi lautta. Kuultiin että parhaillaan autot joutuu venaamaan 7 päivää päästäkseen yli!!! Uskomatonta.

Lauttamatka oli ihan kiva kunhan lautalle eka päästiin. Siellä oli yksi pieni kuorma-auto jäänyt jumiin rannan hiekan ja lautan väliin. Siinä sitten 20 mustaa miestä kierteli ja kaarteli toinen toistaan parempia neuvoja antaen ja koittivat saada auton pois jumista. Me venattiin siinä oikeesti varmasti 45 minsaa kun ne koitti jos jotakin kaivamista ja vetämistä. Eihän se mihinkään liikkunut, koska takapää oli aivan jumissa hiekassa. Loppujen lopuksi miehet löi viisaat päänsä yhteen ja miesvoimin nosti/työnsi auton lautalle. Me Ellun kanssa oltain niille voitu sitä keinoa ehdottaa jo se 45 minsaa sitten, mutta ei, pojat halus ensin koittaa omia ehdotuksiaan.

Zambian puolella saatiin heti alkuun tapella taksin hinnasta rajalta Livingstoneen mihin oltiin menossa. Maksettiin lopulta 30 000 khwatsaa (tai jotain sinnepäin) ja ilmeisesti se oli aika hyvä hinta. Siis meidän kannalta. Livingstonessa majoituttiin Jollyboys backpackersiin ja paikka oli kiva. Niillä oli chill out area, baari, allas, respa, dormeja ja telttapaikkoja. Me oltiin 8 hengen dormeissa jotka makso 10 dollaria/yö. Varattiin siinä sitten samalla heti seuraavalle päivälle rafting Zambesilla ja parin päivän päähän sunset cruise. Illalla oltiin niin väsyneitä että mentiin tosi aikasin vaan nukkumaan.

Perjantaina oli siis vuorossa raftingia. Sitä mä olin odottanut kun kuuta nousevaa ja lähtö olikin 7.30. Meidät haettiin eka waterfrontiin, missä saatiin ohjeistusta päivälle ja tietenkin kamppeet mitä mukaan tarvittiin. Kypärät, melat ja pelastusliivit päälle ja menoksi. Auto vei meidät vielä falsseille ja sieltä jouduttiin itse kapauamaan jyrkkäämäkeä alas solalle, josta lautat lähtivät. Tänään porukkaa ei ollut kun 8, eli meitä oli vain 2 lauttaa. Toinen lautta teki puolikkaan päivän ja toinen koko päivän. Meidän lautassa oli harmiksi seurana kaksi tyttöä jotka oli ihan onnettomia melomaan ja muutenkin. Toinen oli saksasta ja toinen englanista.

Eka koski oli tosi pieni, me ei oikeestaan ees menty sen läpi. Siinä vaan harjoteltiin mitä tehdään ja kyllä meitä Ellun kanssa nauratti kun kiskottiin toisiamme harjoitusmielessä takasin lauttaan. :)

No, sitten alkoi tositoimet. Päästiin tokaan rapidiin ja kappas, lautta pysyi pystyssä mutta kaikki tytöt lensi lautasta jokeen. Meille oli ehkä hivenen yllätys miten voimakasta vesi on. Veden alla joutu olemaan useita sekunteja ja alkuun sitä ehkä koitti tapella vettä vastaan (ei fiksua) mutta se ei kannattanut. Kun veden alta pääsi pintaan, täytyi heti vaan koittaa saada lisää happea, koska vesi saattoi imaista sut uudelleen veden alle. Meitä ohjeistettiin että pitäis koittaa pitää lautasta kiinni, mutta se oli tosi vaikeaa. Naru lautan ympärillä oli tosi tiukka ja koski voimakas. No, meidät sit poimittiin yksitellen vedestä pois ja jo heti tän ekan kosken jälkeen näki että Enkkutyttö oli aivan hätää kärsimässä. Varsinkin kun sitten saatiin lautta kunnolla nurin seuraavassa kolmessa koskessa, oli voimat aika loppu. Pari kertaa flippaus oli ok, mutta muutaman kerran sai ihan tosissaan taistella hengestään vettä vastaan. Onneks mä ainakin opin että siinä vaiheessa kun näyttää siltä että mennään nurin, ottaa niin paljon happea kun voi ja sit selviää vähän helpommin siellä veden alla.

Mä ja Ellu jouduttiin kerran kummatkin jopa veneen alle ja se ei ollu kivaa. Mutta onneks me ei panikoitu. Toisin kun se Enkkutyttö. Se siis jätti leikin kesken puolessa välissä vaikka oli maksanu koko päivästä.

Meidän lautta flippasi eli meni kokonaan nurin 4 kertaa ja sit kaks muuta kertaa pudottiin kyydistä noin vaan muuten. Kerran mä vedin Ellun mukanani veteen kun lensin tavallaan sen yli. Me istuttiin koko matka keulassa mikä oli kivaa. Siiinä tunsi veden voiman parhaiten ja oikeestaan me saatiin olla edessä koska oltiin niin paljon parempia melojia kun ne kaks muuta tyttöä. Me siis istuttiin alkuun keskellä, mutta meidän opas siisrsi meidät eteen. :P Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue! Siis mä ja Ellu!!!

Päivä oli ihan uskomattoman hieno! Me tehtäis se varmaan heti uudelleen jos ois aikaa ja rahaa. Kerrassaan mahtavaa oli. Kyllä me mietittiin että mitähän meidän äipät tuumais jos joutuisivat virran vietäväksi niin kun me jouduttiin. Liisa ois ainakin jättänyt leikin kesken.

Päivästä jäi mieleen hyvät muistot ja videot laskuista!!! Sekä tietty kuvia. Mustelmia on joka puolella kroppaa, ellun kädet on kaameessa kunnossa lautan narun takia ja mun jalat on aivan mustelmilla. :P

Illalla katseltiin meidän koskenlaskuvideota uudelleen ja uudelleen ja sit mentiin taas ajoissa nukkuun.

Lauantaina oli tarkoitus mennä katsomaan itse Falsseja. Me tiedettiin että siellä oli mahdollisuus mennä devils pooliin, joka on siis luonnon muodostama allas aivan putousten päällä! Sinne siis. Se oli hankalampaa kun oltiin kuviteltu ja käveltiin sit eka turhaan pari tuntia kunnes tajuttiin että hommaan tarvittiin opas. No, otettiin pitkin hampain opas, mutta oli se sen arvoista. Päästiin altaalle ja saatiin sieltä vielä hienoja kuviakin. Komeinta oli katella alas putousten päältä (ei huolta, meidän jaloista pidettiin kiinni ettei tiputtu). Alhaalla oli paljon sateenkaaria ja vesihöyryä oli joka paikassa putousten takia.

Altaalla chillailun jälkeen palattiin takasin Jollyboysiin ja ruvettiin valmistautumaan iltaa varten. Me ostettiin sunset cruise, joka boose cruisenakin tunnetaan. Siellä sai syödä ja juoda niin paljon kun halus risteilyn ajan. Saatiin puhuttua Kanadalainen Maxi mukaamme ja oli kyllä ihan hauskaa. Me nähtiin kun norsu ui joen yli ja tais siellä joku krokotiilikin olla. Risteily ei kestänyt kauaa, joten siitä jatkettiin Jollyboysiin jossa oli sit aika paljon porukkaa. Päätettiin sitten vielä illalla tsekata paikallinen yökerho Step Rite. Ihan kivan avonainen paikka ja oli mukavan lähellä majapaikkaa. Ensimmäistä kertaa oltiin ulkona vähän pidempään, vaikka tiedettiin että seuraavana aamuna pitäisi jatkaa matkaa Zimbabween.

Eeva muuten ilmotti mulle pari päivää sitten, että on joutunut aikaistamaan lentoaan. Se on saanu jonkun pöpön mahaansa ja se rassaa sen keuhkoja ja munuaisia. Se siis varmasti on kohta jo Suomen kamaralla. Onneksi mulla on Ellu täällä!!!

Aamulla sit herättiin ja pakattiin laukut vain päättääksemme ettei me mentäistkään Zimbiin. Ainoa syy miksi sinne halusimme oli nähdä putoukset edestäpäin, mutta todettiin että 90 dolarin maksaminen siitä olisi liikaa. Niinpä otimme kolmen tunnin safarin paikalliseen game reserveen ja mä tein meille ruokaa. Oikein pastaa ja jauhelihaa. Ja kyllä oli normaali ruoka hyvää! Me ei oo paljoa syöty, ei ulkona eikä ite tehty ruokaa, joten normaalin ruoan saaminen oli nautinto. Sitä säästettiin vielä illalliseksikin ja kyllähän se maistu.

Illalla taas istuttiin hetki Jollyboysin baarissa, mutta sitten mentiin nolon aikasin nukkuun. Huoneessa oltiin ysin kieppeillä. :P

Aamulla herättiin puol kuusi, koska me haluttiin tänään takas Maunille. Otettiin taksi rajalle ja lautta Botsin puolelle. Kasanessa mentiin suoraan lentokentälle koska me oltiin kuultu että sieltä vois saada pienkonelentoja Maunille. Me siis ei olla mukavuudenhalusia (paitsi vähän) mutta haluttiin nähdä niitä maisemia. Alex kyseli meille paikkoja Maunilta ja me koitettiin kysellä eri firmoilta täällä. Loppuviimeksi kävi niin ettei mikään lentoyhtiö kulkenut tänään sitä reittiä ja kyllä meitä harmitti. Yksi kone voisi meidät hakea, mutta se olisi aika kallista. Päätettiin sitten ottaa bussi ja otettin taksi bussiasemalle. Sinne päästyämme selvisi että jaahas, ei niitä mee bussejakaan. No, liftataan. Taksi heitti meidä liftauspaikalle ja vaatihan se jonkun vartin että oltiin niin turhautuneita että päätettiin ottaa se lento Maunille. Soitettiin noloina sama taksi hakemaan meidät takasin keskustaan ja nyt istutaan Old Housessa odottaen lentoa Maunille. :P Mutta ei voi muuta sanoa että kyllä tällanen matkustaminen on uskomattoman hienoa. Jos ei huvita, niin ei huvita ja sit tehään jotain muuta.

En tiedä miten kartalla te ootte meidän muuttuneista suunnitelmista, mutta syy siihen että palattiin Botsiin, on se, että keskiviikkona me mennään Namibiaan reiluksi viikoksi. Ei siis Mosambiciin.

Toivottavasti jaksoitte lukea kaiken, me koitetaan nyt päästä suihkuun ja sit mennään katselemaan Kasanen keskustaa. Ja ootellaan tietty meidän lentoa!!!

Kristiina ja Elina